PENICHE 8.9.-9.9.2009

Venelaituri sijaitsi lähellä kalahuutokauppahallia, mihin tuhansien lokkien seuraamat kalastusalukset ajoivat kilpaa aamuyöllä ja illansuussa.



Seilin kaikki kiinnitysköydet olivat käytössä kalastusalusten aiheuttamissa vellovissa aalloissa. Itse venesatama-alue oli vilkas paikka. Siitä lähdettiin vapaa-ajan kalastusreissuille tai retkelle lähisaaristoon Berlengasiin. Saaristo on täälläpäin harvinaisuus, yleensä rannasta alkaa aava valtameri, joka päättyy Amerikan mantereelle.

Virkapukuisten miesten määrä hämmästytti. Esimerkiksi mellakkapoliiseja oli kahden auton verran. Siihen vielä merivartiosto, meripoliisi, korttelipoliisi ja GNR, jolle emme osaa sanoa suomalaista vastinetta. Meidän kokemuksemme esim. mellakkapoliisin tehtävästä oli, kun he huusivat pikkupojille kovaääniseen, ettei laiturialueelle saa tulla, heidän sukellellessa ja uidessa siellä.

Tutustuimme kalahuutokauppaan, jos nyt huutokaupasta voi puhua, kun siellä vallitsi melkeinpä harras tunnelma eikä siellä juuri kuullut hiiskaustakaan. Ostajat istuivat erivärisillä tuoleilla kuin katsomossa, kädessä näppäinlaitteet. Mekin istahdimme katsomoon - eturiviin tietysti.



Kalastusalukset ajoivat valtavan hallin merenpuoleiseen sivuun, missä kalastajat nostivat muovilaatikoihin lajitellut kalat laiturille.







Laatikot tuodaan sisään halliin ja ne esitellään ostajille. Näyttötaululle tulee tiedot jokaisen laatikon sisällöstä siis kalalajista, painosta, aluksen nimestä jne. Hinta alkaa juosta alaspäin niin kauan kuin joku painaa nappia ja ilmaisee näin ostopäätöksensä. Sen jälkeen kalalaatikko jatkaa matkaansa hihnakuljettimella pakkaamoon ja sieltä ostajan autoon. Oikeastaan enää emme ihmettele kalastusmerkkien määrää, kun näimme omin silmin, mitkä määrät kalaa virtaa mereltä muutamassa kymmenessä minuutissa. Ja nyt näimme vain kaloja, äyriäiset ovat vielä asia erikseen. Emme juurikaan tunnistaneet ohitsemme kulkeneita kaloja. Niitä oli ihan tavallisen näköisiä kaloja, ankeriaan näköisiä, vaaleanpunaisia sekä erilaisia rauskuja ja kampeloita. Joskus kalalaatikossa oli kaloja kuin silakoita tai muikkuja, joskus ainoastaan yksi iso rausku.





Penichellä on poliittinen historiapuolensa, sillä 1550-luvulla sen suojaksi rakennetussa linnoituksessa oli poliittisten vankien vankila 1934-1974. Ymmärtäähän sen, että tavalliset vankilat olivat silloinkin täynnä oikeita rikollisia. Mikäs sen kätevämpää kuin ottaa vanha linnoitus käyttöön, kalteroida ikkunat ja tehdä muutama muutostyö, niin mielipidevangeille on oma sijoituspaikka. Varmaan tällaisia paikkoja on muuallakin Portugalissa, mutta täällä museo kertoi historiasta. Poliittisen vankilan toiminta päättyi neilikkavallankumoukseen 25.4.1974. Penichessä ja muuallakin Portugalissa monet aukiot ja kadut ovat saaneet nimensä tämän päivämäärän mukaan.



Täälläkin vanhemmat naiset tarjosivat pahvilappuihin kirjoitetuissa teksteissä huoneita vuokrattaviksi. Ulkomaisia turisteja oli paljon enemmän kuin monessa muussa paikassa. Koko ajan rakennettiin uusia loma-asuntojen näköisiä kerrostaloja ja Penichessä oli oikein hotellialuekin rakennettu dyynimäisen hiekkarannan tuntumaan.

Nettiyhteydet eivät toimineet venelaiturilla, joten kävimme lukemassa sähköpostit ja toimittamassa kiireisimmät asiat nuorisotoimiston ilmaisessa nettikahvilassa. Aika lähellä venerantaa oli toinen, maksullinen nettikahvila.

Käsityöt olivat kunniassaan myös Penichessä. Siitä kertoo pitsinyplääjäpatsas keskustan puistossa. Aivan lähellä puistoa oli nypläyskoulu, jonka nuorin jäsen oli ehkä neljävuotias. Hän oli ehkä enemmänkin vasta kuunteluoppilaana.



Peniche on ehkä rakennuksiltaan värikkäämpi kuin monet muut Portugalin rannikkokaupungit, mutta muuten hyvin samanlainen kuin muutkin. Pienin neliömäisin kivin katetut jalkakäytävät, joita joskus koristaa musta kuvio. Palmuja ja muita istutuksia runsaasti, hibiskukset ja oleanterit olivat runsaassa kukassa.


Vaikka Peniche onkin merkittävä kalastuskaupunki, käsittelevät yksityiset ihmiset edelleen kalaa perinteisillä menetelmillä. Tämä otos on eräältä sivukadulta, jossa elämä kulkee eteenpäin vanhaan malliin.