NAZARÉ 5.9.-6.9.2009

Joskus on mukava olla pienessä marinassa, jossa on muutakin elämää. Nazaréssa on myös kalastusaluksia, joiden miehistöt eivät unohda kalastusta edes vapaapäivinään. Jokainen onkii satama-altaan laidoilta huonommalla tai paremmalla menestyksellä.



Mini Mercado ja sen kauppias Louis pitää veneilijät ja kalastajat tuoreessa leivässä kaksi kertaa päivässä. Tarjolla on tietysti hyvin säilyvää perusruokaa veneilijöille. Kauppias oli erityisen ystävällinen ja vieraanvarainen meille.



Hadleyn pariskunnan toimisto on tietysti kaikille täällä käyneille tuttu. Toimiston ikkunassa komeilee ‘Black List’ eli musta lista kaikista niistä veneistä, jotka ovat lähteneet marinasta maksamatta.



Sataman tuntumassa on betoniseinä, johon purjehtijat ovat käyneet ikuistamassa graffiteina veneensä kuvan ja nimen tai jonkun nokkelan värssyn.



Nazarén keskustaan on marinasta 1,5 kilometriä. Nazaré on ehkä erikoisin tai omaleimaisin paikka tähän mennessä käymistämme paikoista. Vanhat nazarelaiset naiset pukeutuvat 7-kerroksisiin hameisiin, esiliinaan, kudottuun hartiahuiviin ja turbaaniksi kiedottuun huiviin - kaikki mustaa.

Hiekkarannalla kuivatetaan suurissa telineissä kalaa. Mustiin pukeutuneet naiset järjestelevät kuivatut kalat kauniiseen järjestykseen myytäviksi. Näitä tummiin pukeutuneita naisia näimme myös melkein jokaisessa kadunkulmassa ‘Huoneita vuokrattavana’-kylttien kanssa. Tämän pienen paikan väkimäärä melkein kymmenkertaistuu parhaimpana turistisesonkina ja yksityiset ihmiset saavat hyvää lisätuloa vuokraamalla huoneita, kun hotellikapasiteetti on riittämätön.



Turistipaikan leima näkyi ehkä juuri kaikenlaisissa myyntikojuissa ja vastaavissa, mutta silti jotain omaperäistä täällä oli. Ja käsityöt kunniassaan, jopa jäätelömyyjä näytti virkkaavan silloin, kun ei ollut asiakkaita. Ravintoloita ja baareja oli tietysti runsaasti. Yleisin ruokatarjonta oli mereneläviä muodossa tai toisessa. Mekin herkuttelimme äyriäisvartaita ja pariloitua kalaa.



Kaupungin pohjoispäässä sijaitseva Sitío da Nazarén kaupunginosa on yli sata metriä korkean kukkulan laella. Sinne voi kiivetä joko portaita pitkin tai sitten lähes pystysuoraan nousevalla junalla, joka on aloittanut toimintansa jo 1800-luvun lopulla. Silloin tosin höyryvoimalla, nyt se taitaa toimia sähköllä. Päästyämme huipulle Sitíolta avautui huikeat näkymät Nazarén keskustaan ja merelle. Sitíon kirkkoaukiolle saapui bussilasteittain turisteja. Eikä ihme, niitä maisemia kannattaa tulla katsomaan. Sitíossa olisi ollut lauantai-iltana härkätaistelukin, mutta sen jätimme väliin.









Tämä kuvauspaikka oli itseasiassa varattu hääpareille ja heidän sukulaisilleen, mutta kun nyt satuimme kohdalle, kaivoimme kameran sekä jalustan esiin ja laitoimme itselaukaisimen laulamaan.