LEIXÕES-FIGUEIRA DA FOZ 3.9.2009

Leixõen aamuherätys oli klo 05.00 ja irrottauduimme laiturista klo 05.55. Yö oli vielä sysimusta eikä muita kulkijoita lisäksemme ollut kuin tietysti kalastajat. Pimeällä merellä ei pysty erottamaan kalastusmerkkejä, joten siinä asiassa on luotettava hyvään tuuriin. Muuten pidimme tarkkaa vahtia kalastusveneistä ja mahdollisista laivoista. Pikkuhiljaa päivä alkoi valjeta ja kippari totesi: ‘Ex oriente lux.’ (Valo tulee idästä.) Näin tapahtuikin. Valo loisti alkuun pilvien seasta, mutta auringon päästessä täyteen paisteeseen ei pilvistä ollut enää tietoakaan. Ja kalastusmerkit pystyi erottamaan, kun vain jaksoi keskittyä tarkkailemaan merta monen metrin maininkien seasta. Mainingit eivät olekaan keikuttaneet pitkään aikaan niin reippaasti kuin tällä legillä. Aurinko paistoi lämpimästi koko matkan. Purjetuuli ihan ennusteen mukaan alkoi vasta loppumatkasta ja matkahan kesti kaiken kaikkiaan lähes 11 tuntia.

Muutamaa tuntia ennen saapumista Figueira da Foziin pystyimme mereltä erottamaan korkean kallioisen niemen (Capo Mondego) ja vielä kauempana parin tehtaan hahmot. Figueira da Foz on nimeltä tuttu Annelle työasioissa. Ilmeisesti nämä kaukana häämöttävät tehtaat olivat juuri ne asiakkaat, joille tavaraa toimitettiin. Lähempänä kohdetta näimme miten edellä mainitun korkean niemen kallioita oli louhittu vähä vähältä. Mietimme, että nykypäivänä joku saisi syytteen ympäristörikoksesta tehdessään moista.



Satamaan saapuessamme ymmärsimme, että kiveä täällä kyllä tarvitaan. Aallonmurtajan jatkotyöt olivat meneillään ja voi sitä kivenmöhkäleiden ja betonijärkäleiden määrää. Aallonmurtajan uusi muoto ja koko saattaisi itse asiassa tulla pimeässä kulkevalle melkoisena yllätyksenä.



Figueira da Fozin vierassatamaan saapuminen on mutkikas juttu. Satamassa on vastaanottolaituri, jolle vierasveneen on ehdottomasti ensin kiinnityttävä. Sen jälkeen ilmoittauduttava takana olevassa rakennuksessa kaikkien dokumenttien kanssa. Tämän toimenpiteen tultua suoritetuksi ainakin me saimme valita laituripaikan määrätystä laiturista. Satamamuodollisuudet eivät pääty tähän. Kiinnityttyämme laituriin meidän oli vielä käytävä laiturin päässä sijaitsevassa marinatoimistossa maksamassa. Sama henkilö hoiti vastaanoton ja marinatoimiston, joten hän ilmeisesti tarkkaili meitä ja hyppäsi pyörän selkään, kun näki meidän kävelevän marinatoimistoon. Maksu oli suoritettava käteisellä ja kaivoimme kaikki 1- ja 2-sentin lantit, jotta saimme hänelle tasarahan.