Kun merta katsoo, tuulta luulisi olevan enemmänkin - maininki erehdyttää. Purjetuulta ei juuri ollut, joten konevoimaa oli taas kerran käytettävä hyväksi. Päästyämme merelle huomasimme useamman veneen lähteneen peräämme. Tiesimme kaikilla olevan sama päämäärä - Nazaré.
Merivesi ei enää ole ollut viimeisissä satamissa yhtä kirkasta kuin aiemmin, mutta satamakalojen koko kasvaa sitä mukaa, mitä etelämmäksi menemme. Kalastusmerkkien väistely kuului tälläkin kertaa ohjelmaan.
Purjehtijoiden keskuudessa on Nazarén marinaa pitävästä pariskunnasta, Mike ja Sally Hadley, tullut legenda ja satamaa kutsutaankin ‘Mike’s harbouriksi’. Odotimme kiinnostuneina pariskunnan tapaamista. Lähestyessämme Nazarén marinaa laiturilla viittilöi parrakas, piippua polttava mies. Taidokkaat käsimerkit olivat kuin formulakisojen ruutulipun heiluttajalla. Hyvin Seilin kippari kuitenkin ymmärsi merkit. Laituriin menomme ja kiinnittyminen taisivat mennä satamakapteenin mielen mukaan, kun nosti kaksi peukkua pystyyn.
Kapteeni Mikella oli selvä järjestys viranomaistoimituksiin. Ensin tulevat maahantuloviranomaiset veneelle, sitten Sallylle marinailmoittautuminen ja sen jälkeen rakennuksen taakse 2. kerrokseen Brigada Fiscalille aivan samat asiat. Halusimme ikuistaa valokuvaan tämän toimituksen. Ensin mies valitteli, että parta oli jäänyt ajamatta ja sitten hän haki vielä firman lippiksen päähänsä näyttääkseen virallisemmalta. Lohduttelimme häntä, ettei Seilin kipparinkaan parta ole ajettu.
Maahantuloviranomaisen tarkastusta odottelimme veneessä tunnin verran, mutta sitä ei koskaan tehty ja Miken luvalla siirryimme Sallyn toimistoon. Hadleyn pariskunta on kuulemma tullut Nazaréen 11 vuotta sitten jäädäkseen tänne vain yhdeksi yöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti