torstai 9. syyskuuta 2010

USA, ALASKA, HYDER 26.-27.8.2010



Kaksi rajakaupunkia Stewart, Kanadan B.C.:ssä, pohjoisin sulana pysyvä satama ja Hyder USAssa, Alaskan ystävällisin haamukaupunki, sijaitsevat Portland-vuonon päässä. On kuljettava näiden kaupunkien läpi päästäkseen näkemään erilaisia luonnonihmeitä ja vaikkapa karhuja. Mitä ne puhuvat, että USAn rajamuodollisuudet ovat pitkät ja tiukat. Täällä Hyderissa on USAn raja eikä yhtään viranomaista!

Raja-asema USA:n puolella - ei ristin sieluakaan. Tervetuloa.
Suunnistimme ensimmäiselle etapille Fish Creekille (Kalajoelle) siinä toivossa, että näkisimme karhuja kalastamassa. Paikalle saavuttuamme näimme matalan joen vilisevän monikiloisia lohia, jotka pyrkivät vastavirrassa eteenpäin. Vesi oli niin matalaa, että isojen kalojen maha raapi pohjaa samalla, kun puolet kalasta näkyi veden pinnalla. Kova pyrky kaikilla eteenpäin, johonkin yläjuoksulle – tai ainakin niin me luulimme. Ihmettelimme, miten paljon kuolleita kaloja oli pitkin matalaa jokea. Ne oikeastaan jo haisivatkin. Myöhemmin meille selvisi, että Pacific salmon (Tyynenmeren lohi) tulee kutemaan tätä jokea pitkin juuri tälle paikalle. Samalla sen sinivoittoinen väritys on muuttunut punakirjavaksi, elämänkaaren lopun juhla-asuksi. Lisääntymistehtävän suoritettuaan lohi kuolee. Meikäläinen ajattelee, että mitä tuhlausta… Monen kilon lohia olisi voinut nostaa haavilla useita kerrallaan, niitä oli ihan ruuhkaksi asti. Tyynenmeren lohen lyhyt elämä on kuitenkin välttämätön ympäröivän luonnon ekosysteemille. 

Joella on ruuhkaa, kun kaikki kutulohet uivat vastavirtaan.
Karhuemon on helppo opettaa pentujaan kalastamaan tällaisessa matalassa vedessä. Yksi tassun heilautus ja lohi on mennyttä. Metsän kuningas syönee vain tuoretta lohta. Parin tunnin odotuksen aikana emme nähneet karhua, mutta tulipa tämä lohijuttu nähtyä ihan omin silmin aikamoisena luonnon tapahtumana.


Olimme kulkeneet muutaman kilometrin kapeaa soratietä (matkailuauto tykkää asfaltista) Fish Creekille. Samanlaista tietä oli jäljellä vielä n. 30km, mutta halusimme kulkea sen, vaikkakin hitaasti. Tien varrella oli tietysti villiä luontoa, missä voi nähdä valkopäämerikotkia, hyvin sosiaalisia korppeja, kanadanhanhia ja ankkoja, sekä mustakarhuja että Alaskan ruskeakarhuja, mutta myös erilaisia kaivospaikkoja, joista on louhittu titaania, hopeaa ja kuparia.


Lumi ja jää käyttäytyvät eri tavoin eri vuosina ja muovaavat maisemaa. Kuuluisa jäätikkö, Salmon Glacier (Lohijäätikkö), tulee näkyviin useasta eri perspektiivistä ja hohtaa eri sävyisenä valon suunnasta riippuen, varsinkin railokohdista. Mahtava luonnonmuodostelma, joka muistuttaa muodoiltaan jähmettynyttä laavaa, väri on tietysti aivan erilainen. Tosin jäätikön muoto muuttuu koko ajan, jähmettynyt laava on ja pysyy.


Muuta maisemaa kuvaavat sanat loppuvat. Yritimme tallentaa kuviin mielestämme parhaita paloja. Yhtään karhua emme nähneet, joten kuviakaan niistä ei sitten saatu, mutta monta muuta luonnonihmettä yhtenä päivänä. Valitsimme yöpymispaikkamme seuraavaksi yöksi Hyderin puolelta aivan kylänraitin varrelta. Jos on bongaamassa vain USAn osavaltioita, Alaskassa kannattaa käydä tässä vaiheessa, säästyy monien satojen mailien ajamiselta.


Vuonna 1898 Stewartiin saapuivat ensimmäiset kullanetsijät, kun huhujen mukaan siellä oli yhtä suuret kultavarannot kuin Klondikessa. Kultaa ei juurikaan löytynyt, mutta kiinnostus paikkakuntaan ja kaivostoimintaan oli saatu herätetyksi.


Hyderin ja Stewartin asukkaat ovat olleet hyvin pitkälle samoja kaivostyöläisiä. 1920-luvulla Stewartissa ja Hyderissa asui yhteensä 10.000 ihmistä. Hyder oli alun perin nimeltään Portland City, mutta USAn postilaitos halusi muuttaa nimen, koska samannimisiä kaupunkeja oli jo liian monta USAssa. Kaupungin nimi muutettiin Hyderiksi vuonna 1915, kaupungissa vaikuttaneen kanadalaisen kaivosinsinöörin mukaan. Stewartilla on Kanadan lumiennätys yli 30 metriä vuonna 1973. Portlandin vuono on maailman 4. pisin. Stewartia kutsutaan myös pohjoisen Kanadan elokuvapääkaupungiksi, sillä siellä on filmattu peräti 7 elokuvaa. Tämäkin kertoo paljon paikan kuvauksellisuudesta.



Ei kommentteja: