torstai 30. syyskuuta 2010

KANADA, YUKON, WHITEHORSE 7.-11.9.2010


Meitä on hemmoteltu koko Alaskan-kierroksen ajan syksyn ruskaväreillä ja nyt ne ovat ehtineet myös tänne Yukoniin. Muuta uutta sanottavaa maisemista ei pysty keksimään, kaikki on jo sanottu. 


Dawson Citystä Whitehorseen oli matkaa 330 mailia. Tulimme samalle camping-alueelle, missä olimme Alaskan-kierrokselle lähtiessämme. Kaikki paikat olivat edelleenkin yhtä siistissä ja moitteettomassa kunnossa.

Hoitelimme kaikenlaisia asioita, pesetimme auton soratien kurista, pesimme pyykkiä ja päivitimme blogia. Säät olivat tosi vaihtelevat. Vähän väliä paistoi aurinko, sitten taas satoi. Lenkille lähdöstä ei tullut mitään. Pieni ja vikkelä punaorava piti konserttiaan kuin lintu puussa. Alueelle tuli useita keskieurooppalaisia, joiden tarkoituksena oli palauttaa vuokraamansa matkailuauto Whitehorseen ja lentää kotimaahan. Whitehorsessa on kansainväliset mitat täyttävä lentokenttä. Muutenhan pienkoneiden lentokenttiä on siellä täällä niin Alaskassa kuin Kanadassakin. Näitä keskieurooppalaisia matka-autoilijoita olemme nähneet säännöllisesti Seattlesta lähtien, yhtään pohjoismaalaista tai suomalaista emme ole tavanneet.

Tilasimme paikalliselta alkuperäiskansojen työpaja Sundogilta nimikyltin tulevaa tarvetta varten. Työpajassa käsityöläiset kaivertavat, maalaavat ja muotoilevat puuta. Siellä nuori Brian lupasi tehdä meille kyltin. Hän edustaa Tetlit Gwitch'in kansaa ja on syntyisin Koillis-Territorioista.


Löysimme muuten paikallisesta kaupasta ruotsalaista ruisnäkkileipää. Söimme parina päivänä sitä liiankin kanssa ja seurauksena oli närästys. Ruis on täyttä tavaraa! Täällä sitä saa aika harvoin ja lopputuloksena vatsa sitten reagoi.


Tankkasimme bensatankin ja propaanitankin täyteen, teimme ruokaostokset ja palautimme tyhjiä, isoja juomavesipulloja kierrätyskeskukseen. Näistä juomavesipulloista täällä Kanadassa voisi kirjoittaa novellin. Kierrätys on huipussaan pantti- ja kierrätysmaksuissa, mutta palautus onkin sitten toinen juttu ja miksei ostaminenkin. Isoja juomavesipulloja (1 gall./4-5litraa) löytyy vain harvoin kaupan hyllyiltä. Joissain kaupoissa on keksitty täyttöautomaatit, mutta niissä voi täyttää vain tietyn firman pulloja. Meillä ei tietenkään niitä ole ollut. Toisaalta ihan ymmärrettävää maassa, missä hanasta tulee juomakelpoista vettä. Olemme varmaan vähän epäluuloisia, kun emme usko joka hanasta tulevan juomavettä. Ja nyt meillä on sitten riesana pullorumba. Suomalainen pullojen/tölkkien palautussysteemi on erinomainen asia. Urputimme jossain vaiheessa, kun kauppakeskus Jumbossa ei enää saanut rahaa, vaan kuitin palautuksesta. Se on pieni vaiva siihen nähden, millaista pullojen ja tölkkien palauttaminen on maailmalla. Saksassakin tietyn firman pullot ja tölkit kelpasivat vain tiettyyn kauppaan jne.


Näimme uutisista, että Irakin sota on loppunut vihdoin. Tarvittiin uusi presidentti tekemään se. Hieno juttu! Tässä toteutui vanha sanonta: 'Asiat mutkistuu, kun ne pitkistyy.' Sodan loppusumma on niin huikea, ettei tavallinen tallaaja tahdo edes ymmärtää. Mitähän kaikkea hyvää sillä rahalla olisi saatu aikaan? Kaiken kukkuraksi jotkut ovat olleet sitä mieltä, että koko maailmaa kohdannut lamakin olisi sen sodan syytä. Silloinhan kaikki ihmiset maksavat tuota sotalaskua.


 


 

Ei kommentteja: