Ihmeeksemme lauttarantaan ilmestyi aamuvarhain runsaasti asuntoautoja. Meidän oli pakko todeta, että markkinat määräävät lauttamatkan hinnan. Tämän autolautan käyttäjät eivät taida tietää Suomen ja Ruotsin välisistä autolautoista ja niiden hintatasosta. Olivathan ne ainakin aikanaan maailman hienoimpia autolauttoja ja matka kestää sentään yli yön. Niiden hinnat tuntuivat nyt halvoilta verrattuna tähän 15 tunnin matkaan. Meidän edessämme jonotti saksalaispariskunta vuokra-autollaan ja he kertoivat varanneensa tämän matkan jo 2 vuotta sitten. Jotkut suunnittelevat vähän tarkemmin kulkemisiaan kuin toiset. Me varasimme paikan edellisenä päivänä. Laivan täyttäminen sujui nopeasti aamuhämärässä ja lähtö tapahtui aikataulun mukaan.
Meillä oli istumapaikat laivan etuosasta, josta oli 180 asteen näkymät. Istuimet olivat mukavat kaikkine säätöineen, kun jalatkin sai vielä vaakatasoon.
Sää oli ollut sateinen jo edellisillasta lähtien ja aamu oli hyvin samanlainen. Meri oli kaiken lisäksi aika sumuinen, joten maisemien katselu jäi aika rajalliseksi. Matkan aikana sää välillä selkeni lähelle auringonpaistetta, kohta taas hämärtyäkseen sumuksi. Laivareitti kulki kaunista ja kapeaa sisäreittiä, välillä tuntui kuin kulkisimme vuonossa, korkeita vuoria molemmin puolin. Kapeat väylät vaativat majakkarakennuksia, jotka kaikki olivat samanvärisiä valkoisiksi maalattuja ja punakattoisia.
Laivalla oli hieno palvelu, jos nimittäin komentosillalta tehtiin valashavaintoja, niistä kuulutettiin heti kaikille ja kerrottiin vielä, mistä valaasta oli kysymys. Näimmekin useita ryhävalaita ja tappajavalaita. Tappajavalas-nimitys on jokseenkin harhaanjohtava, joten parempi nimi olisi latinankielinen orca. Ihan samalla tavalla ne uiskentelivat ja puhalsivat vesipatsaita kuin Seilistä nähtynä. Myös delfiiniparvi yritti tavoittaa laivaa, mutta nopeus oli niille liian kova.
Maisemat vaihtuivat lumihuippuisista vuorista erämaametsiin, joissa näimme hienoja vesiputouksia pitkin matkaa.
Mielenkiintoisin kylä oli Bella Bella, joka on alkuperäiskansojen asutuskeskus kirkkoineen, kouluineen ja sairaaloineen. Yhteisö elää kalastuksesta ja metsätöistä. Bella Bellaan ei ole olleenkaan tietä, yhteydet hoidetaan joko vesi- tai ilmateitse. Muutama autiokylä osui matkan varrelle. Ne olivat syntyneet 1900-luvun alkupuolella puunjalostus-, kalastus- ja kaivosalueiksi. Joka alalla toimintaa on keskitetty suurempiin yksiköihin ja seurauksena on ollut kylien autioituminen.
BC Ferries -yhtiön Northern Expedition -autolautta on hieno, vain vuoden ikäinen. Siellä on auditorio, jossa katsoimme ajankuluksi kaksi elokuvaa. Lisäksi kävimme syömässä buffet-illallisen ravintolassa. Buffet oli monipuolinen ja erittäin herkullinen jälkiruokia myöten. Söimme hitaasti ja rauhallisesti ikkunapöydässä maisemia ihaillen sen, mitä hämärtyvässä illassa vielä pystyimme näkemään. Sellainen sattuma taas kerran kävi, että tarjoilijamme isä oli suomalainen.
Pimeässä sateisessa yössä saavuimme Prince Rupertin satamaan, lautta piti omat kolinansa kiinnittyessään. Autojen purkaminen sujui yhtä sutjakasti kuin lastaaminenkin. Kaikkien asuntoautojen osoite oli selvä, lähellä satamaa sijaitseva camping-alue. Koko letka ajoi jonossa kuin köyhän talon porsaat. Leirintäaluetta pitävä pariskunta oli ottanut ennenkin vastaan tällaisia kolonnia. Isäntä ohjasi ensin autoja parkkiin pihalla ja kiiruhti sitten rouvansa avuksi toimistoon. Sisäänkirjoittautujien jono eteni nopeasti ja kaikille halukkaille löytyi paikka. Prince Rupert on edelleen British Columbiaa, mutta mantereen puolella ja selvästi pohjoisempana kuin Vancouver Island.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti