torstai 9. syyskuuta 2010

KANADA, YUKON, WHITEHORSE 29.-30.8.2010



Matka Junction 37:stä Whitehorseen oli 300 mailia (480 km). Maisemat olivat luonnollisesti erämaavoittoisia. Syksyn värejä alkaa näkyä yhä enemmän.

Valtatien penkoissa oli kivisiä terveisiä ja jopa rakkaudentunnustuksia.
Whitehorse on Yukonin suurin kaupunki, kolme neljäsosaa territorion asukkaista asuu täällä. Kaupunki sijaitsee Alaska Highwayn historiallisen mailipylvään 917 kohdalla. 


Yukon-joki virtaa kaupungin läpi ja sen rannassa voi nähdä museoidun Klondike-siipirataslaivan. Whitehorse oli Klondiken suuren kultaryntäyksen aikoihin merkittävä keskus. Valtavat ihmismassat kullankiilto silmissä tarpoivat valtavine varusteineen umpihangessa yli vuorien tai kesällä vähän helpommin vesiteitä pitkin. Klondike-laiva kuljetti sekä ihmisiä että varusteita Whitehorsesta. Koska Klondiken väkiluku kasvoi hallitsemattomasti, oli uhkana nälänhätä. Sen välttämiseksi jokaisella uudisasukkaalla piti olla mukanaan runsaasti elintarvikkeita, muuten ei ollut asiaa Klondikeen. Vuonna 1898 Klondiken asukasluku oli jo 40.000. Kaiken kaikkiaan kultaryntäykseen on arvioitu osallistuneen 100.000 henkeä eikä aivan turhaan, sillä Klondikesta on kaivettu tähän mennessä jo 350 tonnia kultaa. Tosin yleensä kultakaupunkien palvelujen tuottajat; kauppiaat, pyykkärit, saluunanpitäjät, ilotytöt jne., ovat olleet taloudellisia menestyjiä eivät niinkään kullankaivajat.


Yukon-joki ei ole mikään pikkupuro. Se on 3185km pitkä, alkulähteet ovat Kanadan B.C.:n puolella. Yukonin territorio on arvatenkin saanut nimensä joen mukaan. Joki laskee vetensä suuren suistoalueen läpi Alaskassa Beringin mereen.

Löysimme camping-alueen korkealta mäeltä aivan Whitehorsen kaupungin laidalla. Paikka oli mitä idyllisin. Toimisto sijaitsi kauniissa hirsirakennuksessa, jossa myssypäinen virkailija otti meidät vastaan. Kelit viilenevät. Ilmeisesti lämpötilat eivät vielä ole menneet kuitenkaan pakkasen puolelle, kun kukkaistutukset ja amppelit rönsyilivät runsauttaan. WC- ja suihkutilat olivat kerrassaan sievät ja siistit. Yöpymismaksu oli halvimmasta päästä, mitä tällä reissulla olemme maksaneet.

Alaskan Highwayn tekijöiltä - amerikkalaisilta sotilailta - on jäänyt paljon kalustoa valtatien varrelle.
Aamulla keräsimme kimpsut ja kampsut kasaan – taas mentiin Tapsa Rautavaaran laulun sanoja lainaten 'Kohti Alaskaa' (jos laulu ei muistu mieleen, sen voi kuunnella YouTubesta joko suomeksi tai alkuperäisesityksenä 'North To Alaska').

Alaskan viileitä öitä silmällä pitäen hankittiin lämpimät sisätossut.

Ei kommentteja: