USA, ALASKA, ANCHORAGE 31.8.-2.9.2010

Tokista Anchorageen on 264 mailia (n. 425 km). Koko ajan matkailijaa hemmotellaan mitä huikeimmilla maisemilla ja syksyn värit vaan tehostavat niitä. Näimme edessämme Kanadan ja USAn toiseksi korkeimman vuoren Mount St. Eliaksen (5489m) sekä vähän matalamman Mount Stellan upeat lumipeitteiset huiput ja monen monta jäätikköä. 

Susitna-jokea myötäilevä tie nousee välillä korkealle vuoristoon, välillä laskee alas laaksoon. Suuri ja mahtava laakso Matanuska-Susitna lyhyesti Mat-Su on sekä Alaskan yksi merkittävimmistä virkistysalueista että tuottoisin maanviljelysalue lyhyestä kesästä huolimatta. Palmer ja Wasilla ovat laakson tärkeimmät taajamat.

Monet lähes erakkoina elävät alaskalaiset ovat kovia keräämään romua ympärilleen. Talojen pihoista löytyy useampi vuosikerta autonromuja; joko silmä on tottunut romunäkymään tai keräysvimma on vain lisääntynyt – tiedä häntä. Sitten kansalaisharrastuksena näyttä olevan liikennemerkkien ampuminen. Näimme filmin, joka esitteli Alaskan kansallispuistojen syntyä. Vuonna 1980 presidentti Jimmy Carter vahvisti lain, jolla Alaskan kansallispuistojen pinta-ala kasvoi melkein Suomen kokoiseksi. Laki sai erittäin ristiriitaisen vastaanoton, sillä alaskalaiset katsoivat kärsineensä vääryyttä, kun alueesta tuli näin kaikkien amerikkalaisten yhteistä. Kansallispuistoissa on tarkat säännöt ja esimerkiksi metsästykselle on luotu tiukat rajoitukset. Tämä laki vaiko huono metsästysonni, on saanut aseenhaltijat käyttämään ylijääneet paukkunsa liikkumattomiin maaleihin – liikennemerkkeihin.

Ihmisten ulkonäkö on muuttunut pikkuhiljaa mitä pohjoisemmaksi olemme tulleet. Alaskassa on monen monta alkuperäiskansaa ja niiden alaheimoja, joiden osuus väestöstä on melkein 16%, meille ehkä tutuin niistä on eskimokansa. Saavuimme Anchorageen ruuhka-aikaan, liikenne oli poukkoilevaa ja rauhatonta, aivan toisenlaista kuin mihin USAssa olemme tottuneet.

Camping-alue Anchoragessa oli ihan kaupungin laidalla ja läheltä kulki bussiyhteys keskustaan. Seuraavana aamuna päätimme kävellä muutaman pysäkin välin, ennen kuin hyppäsimme bussiin. Tulimme sairaala-alueelle, jonka pysäkillä kaksi inuiittinaista juttelivat omalla kielellään. Tiedustelimme, mitä matka maksaa. Naiset selittivät, että seniorit pääsevät tänään ilmaiseksi?! Bussikuskikin arvioi meidät senioreiksi ja matkasimme kiemurtelevaa bussireittiä ilmaiseksi. Kun 4. Avenue oli tarpeeksi lähellä, poistuimme bussista. Tällä kadulla oli ilmeisesti Anchoragen tärkein tarjonta. Olimme selvästi arktisella alueella, kun turkisliikkeet tarjosivat vaihtelevaa mallistoaan. 4. Avenuen varrella oli todella monta Visitor Centeriä (Turisti-infoa). Ihmettelimme, eivätkö ne mahdu saman katon alle. 

Kadun muu tarjonta oli turisteille suunnattua matkamuistotavaraa. Tosin täällä oli käytetty paljon enemmän mielikuvitusta turistitavaraan kuin monessa muussa aiemmin käymässämme paikassa. Ainoa miinuspuoli oli se, että suurin osa tavaroista oli valmistettu jossain Aasian maassa. Ihan etsimällä sai etsiä Alaskassa valmistettua. Eihän se muuten ole matkamuisto! Emme edelleenkään ostaneet mitään, kunhan tutkimme silkasta mielenkiinnosta.

Anne ja grizzle eli ruskeakarhu

Yleinen näky: Koira pickupin lavalla

Sää muistutti kovasti Etelä-Suomen vastaavaa ajankohtaa, syksyn värejä ei maisemassa vielä näkynyt. Anchoragen ilmasto meren vaikutuksesta muistuttaa Helsingin ilmastoa lämpötilojen suhteen. Kävimme turisti-infoissa ja kävelimme kaupunkia ristiin rastiin. Emme oikein löytäneet kaupungista mitään mielenkiintoista nähtävää tai historiaa. Turisti-infojenkin tehtävä on 'häätää' turistit muualle, sillä kaikki esitemateriaali ym. käsitteli mahdollisuuksia, mitä voi tehdä muualla kuin Anchoragessa. Ilmeisesti ympäristö on niin kiehtova ja mukaansa tempaava, ettei Anchoragella ole mitään mahdollisuuksia pärjätä. Kaupungille varmaan riittää, että turistit lentävät sinne ja viipyvät pari yötä. 

Tästä alaskanhuskysta tulee isona rekikoira

Pastori vaihtoi ahkerasti kirkon ilmoitustaulun tekstiä. Tänään vilkkaassa risteyksessä luki: 'Täällä Jumala sallii U-käännökset.'

Anchorage on syntynyt 1900-luvun alussa rautatien rakennussatamaksi Alaskan rautatien rakentamiseksi 1915-1923. Myöhempinä vuosikymmeninä kaupungin väkiluku kasvoi lentorahtiliikenteen ja sotilastukikohtien myötä. Yksi maailman kovimmista maanjäristyksistä koetteli Anchoragea pitkäperjantaina vuonna 1964 voimakkuudeltaan 9,2 Richterin asteikolla. Toista sataa asukasta kuoli järistyksessä ja sen aiheuttamassa tsunamissa. Vuonna 1968 merialueelta löytynyt öljy sai ihmisiä muuttamaan kaupunkiin. Anchorage on osavaltion rahtiliikennekeskus, 90% laivarahdista tulee tänne ja lentorahtiliikenteessä se on yksi maailman vilkkaimmista Aasian läheisyyden ansiosta. Rahtaamisesta on todennäköisesti tullut pakkomielle niin, että turistejakin halutaan rahdata muualle. Kaupungista jäi kieltämättä vähän ankea vaikutelma, jota lisäsi erilaisten elämästä syrjäytyneiden suuri määrä.

ALASKA AVIATION HERITAGE MUSEUM

Kiinnostavimmaksi paikaksi osoittautui Alaska Aviation Heritage Museum (Ilmailumuseo) ympäristöineen. Lähtöpäivän aamuna vierailimme vielä museossa, jossa viimeistään alkoi valjeta pienlentokoneiden merkitys alaskalaisten elämässä. Tiettömissä eramaissa asuville lentokone on ainoa yhteys muuhun maailmaan. Lentokone toimittaa mm. koulubussin, postinjakajan, julkisen liikenteen virkaa. Se voi tarvittaessa laskeutua veteen, lumeen, jäälle ja tietysti maapohjaiselle kentälle, kunhan lähtiessä on varattu oikeanlaiset 'laskutelineet' alle.

Hauskin 'nähtävyys' oli museon vieressä oleva järvi, Lake Hood. Sen rannat olivat täynnä pieniä ponttonilaitureita, ei veneitä, vaan lentokoneita varten. Jokaisen laiturin kohdalla maissa oli pieni mökki varusteita ym. varten. Hassua, että pitkäruohoisissa rantatörmissä oli lentokoneita kuin veneitä ja maissa parkeerattuna kuin autoja parkkipaikalla. Emme ole ikinä nähneet yhtä paljon pienkoneita. Sen verran Lake Hoodilla oli jätetty tilaa, että jokaiselle löytyy kiitorataa järven pinnalla. Toki maissakin oli kiitorata. Lake Hood onkin maailman vilkkain ja suurin vesitasokeskus.