lauantai 21. elokuuta 2010

USA, WASHINGTON, SEATTLE 9.–11.8.2010


Pendletonista ajoimme Interstate 84/82 –teitä pohjoiseen Washingtonin osavaltioon. Columbia-joki virtaa osavaltioiden rajalla ja vähän Umatilla-nimisen kaupungin jälkeen olimme Washingtonin puolella. Saavuttuamme sinne meidät toivotettiin tervetulleiksi Ikivihreään osavaltioon, joka on tämän valtion lempinimi. Aluksi vihreydestä ei ollut puhettakaan, kun kaikki heinäkin oli jo muuttunut kuivan keltaiseksi. Maasto oli vuoristoista ja karua. Niin kovia nousuja ja laskuja oli Interstatella, että rekoille oli tehty omia 'pakopaikkoja' siltä varalta, että jarrut pettävät pitkissä alamäissä. Kun vuoristo loppui, aukeni eteemme laaja vihreä tasanko. Etenkin viininviljely näytti olevan voimissaan, sillä köynnösrivistöjä oli molemmin puolin tietä silmänkantamattomiin. Tuskinpa alueella perinteisempääkään maanviljelyä on unohdettu, ainakin vettä näytti riittävän kanavoinnin ansiosta. Vesijärjestelyt muistuttivat jollain tapaa Madeiran levadoja, tosin vaakatasossa. Maantie oli jo hyvän aikaa seurannut Yakima-jokea, jonka vettä käytettiin kanavoinnissa hyväksi.

Päämääränämme oli Tyynenmeren rannalla sijaitseva Seattle ja tasangon jälkeen oli vielä ylitettävänä yksi vuoristo, Cascade Range (Kaskadit). Se on pitkä vuorijono, jossa on enemmän ja vähemmän aktiivisia tulivuoria. Vuorijono alkaa pohjoisesta Kaliforniasta ja päättyy Kanadaan. Pilvet roikkuivat korkeiden, vihreitä havupuita kasvavien vuorien yläpuolella. Siellä täällä lumihuiput ja -läiskät antoivat oman säväyksensä maisemaan. Ilma näytti ja tuntui selvästi viileältä. Korkeammalla vuoristossa oli paljon talviurheilukeskuksia. 


Ilma ei paljoakaan lämmennyt vuorilta laskeuduttuamme ja saavuttuamme Seattlen alueelle, Kentin kaupunkiin, KOA-alueelle. Jouduimme etsimään ensimmäistä kertaa pitkät housut ja windstopper-takit viileyttä vastaan. Tuntui kuin syksy olisi saapunut.

Tämä KOA-alue mainosti hyvää metrobussiyhteyttä Seattlen keskustaan eikä mainos valehdellut. Vajaan kilometrin päästä camping-alueelta oli pysäkki, jolta busseja kulki parinkymmenen minuutin välein. Matka keskustaan kesti noin 50 minuuttia ja se maksoi ruuhkattomaan aikaan 2USD henkilöltä.

Pysäkillä painetaan nappia ja kuljettajalle menee viesti odottavista matkustajista.
Seattlessa ja sen ympäristössä on tehty suuria satsauksia julkiseen liikenteeseen. Metropolialueella on kunnianhimoiset ilmastosuunnitelmat, mihin julkinen liikenne tietenkin osana kuuluu. Se teki meihin vaikutuksen sujuvuudellaan ja ratkaisuillaan. Metrobussi siirtyi ennen kaupungin keskustaa kulkemaan maanalaista metrotunnelia pitkin. Samassa tunneliverkostossa kulki toisaalle kulkevia metrojunia esim. kansainväliselle SeaTac-lentokentälle. Siirtyessään maan alle bussi vaihtoi voimanlähteestä toiseen eli dieselmoottorista sähkömoottoriin, hybridibussi siis. Metrotunnelissa oli suorastaan raikas ilma bussiliikenteestä huolimatta. Mielestämme oivallinen keksintö, sillä busseja voidaan joustavasti siirtää linjoilta toisille tarpeen mukaan, kun taas junat ovat sidottuja kiskoille. Kaupungissa toki kulki maan päälläkin jonkin verran bussiliikennettä, ne olivat johdinautoja tai monorail-juna.


Seattlessa Tyyni valtameri henkäili kostean viileästi. Ajatuksenamme oli tehdä kaupungin kiertoajelua kaksikerrosbussilla. Pääsimme jo kyytiinkin, mutta maksun kanssa tuli ongelmia. Käteinen raha ei kelvannut ja bussifirman korttilaite hylkäsi kaikki tarjoamamme luottokortit, joka oli ainoa kelpaava maksuväline. Siinä sumplauksessa meni kaksi pysäkinväliä ja hyppäsimme pois Seattlen tunnetuimman rakennuksen, Space Needlen, kohdalla. Siellä jossain matkamuistomyymälässä oli bussifirman myyntitiski, mistä voisimme ostaa liput kiertoajelulle. Luottokorttiosto näytti onnistuvankin, kunnes Arilta alettiin kysellä kaikenlaisia lisätietoja, hyvä, ettei kengännumeroakin! Toimihenkilö selitti, että heidän systeeminsä vaatii kaikki nämä tiedot. Se oli viimeinen pisara onnettomien kiertoajelulippujen ostolle. Peruimme kaupat ja päätimme kävellä kiertoajelureitin.


STARBUCKS

-kahvilaketju on Seattlesta kotoisin ja sen huomaa, niitä on, ellei nyt jokaisessa, niin joka toisessa korttelissa.

SPACE NEEDLE

Space Needle -näkötorni on rakennettu vuoden 1962 Seattlen maailmannäyttelyyn ja on ollut kaupungin symboli siitä lähtien. Se on 184 metriä korkea, vaikka se paikan päällä nähtynä vaikutti jotenkin 'pieneltä'. Torni on kuulemma rakennettu kestämään 9,5 Richterin asteikon maanjäristystä, sillä melkein koko Pohjois-Amerikan länsirannikko on mahdollista maanjäristysaluetta. 


EXPERIENCE MUSIC PROJECT

Aivan näkötornin vieressä on Experience Music Project, Science Fiction Museum ja Hall of Fame, lyhennettynä EMP/SFM. EMP on interaktiivinen museo ja saanut nimensä Jimi Hendrix Experience-bändin mukaan. Koko EMP/SFM-rakennus on jo nähtävyys sinänsä ja mielenkiintoinen arkkitehtoninen luomus. Ei kuulemma ollenkaan kaikkien seattlelaisten mieleen. Rakennus on maailmankuulun Frank Gehryn suunnittelema. Hänen muita luomuksiaan ovat mm. Walt Disneyn konserttitalo Los Angelesissa ja Guggenheimin museo Bilbaossa.


Interaktiivisessa musiikkimuseossa pitäisi käydä jokaisen, joka harrastaa pop-musiikkia jollain tasolla. Siellä on valtavan paljon mahdollisuuksia kokeilla eri soittimia tai laulaa nauhalta tulevan opastuksen johdolla. Lisäksi voi 'esiintyä' monituhatpäiselle yleisölle niin halutessaan ja saada DVD:n todisteeksi. 


Museossa esitellään kitaran historiaa, Jimi Hendrixille (Seattlen omalle pojalle) on omistettu yksi huone. Onpa siellä hänen kitaransa, jolla soitti Woodstockissa. Se on niitä harvoja ehjänä säilyneitä, Jimille tuli suosion myötä pakkomielle hajottaa kitara keikan päätteeksi. Museosta saa hyvän luotauksen kevyen musiikin historiaan. Juuri nyt oli vaihtuvassa näyttelyssä 'Supremesin perintö', pääosassa tyttötertsetin asut ja taustalla soi tietenkin heidän listahittejä 1960-luvulta: 'Stop! In The Name of Love' ja monta muuta. 


Miten tällainen rakennus ja teema ovat mahdollisia? No, tietysti siksi, että Seattlen suuri poika, Paul Allen (Microsoft) on myös tämän kaupungin kasvatteja. Hän, josta blogissamme on jo ollutkin mainintoja. Oikea onnenpotku tämän kokoiselle kaupungille. Paul Allen kuten myös Bill Gates eivät vain pähkäile, miten saisi haalittua itselleen vielä enemmän maallista mammonaa, he myös 'jakavat' rahaa mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. Taisipa Suomen kirjastolaitoskin päästä nauttimaan eräänä vuonna heidän avokätisyydestään. Paul Allen on harrastelijamuusikko ja Jimi Hendrix melkein kaikkien kitaransoittajien esikuva. Sitä kautta ymmärtää Jimi Hendrixin ison roolin museossa.

Muita silmällä nähtäviä lahjoituskohteita Seattlessa on keskuskirjasto, myös hyvin erikoinen rakennus. Paul Allen on nimennyt kirjaston isänsä mukaan ja kirjaston auditorio on nimetty Microsoftin mukaan. Hieno, moderni kirjasto monessa kerroksessa. 


WATERFRONT

Seattlen Waterfront (merenrantakatu) kuhisee turisteja, joille suunnattua tarjontaa riittää. Waterfrontilla on paljon esim. Alaskan risteilylaivoilta tulleita turisteja. Sinne ovat etsiytyneet myös noin kolmekymppiset, hyväkuntoisilta vaikuttavat miehet ilmeisesti 'kesätöihin'. Vilkkaaseen turistiruuhka-aikaan he istahtavat jalkakäytävälle 'Homeless' (Koditon) –pahvilappujen kanssa. Turistien kukkaronnyörit täytyy olla löyhässä, ei näitä kodittomia muuten siellä olisi. Toisaalla Space Needlen tuntumassa joku poika kertoi pahvilapussa haluavansa palata kotiin. Arvelimme hänen kotimaansa olevan varmaan aika kaukana. Waterfrontilla nautimme sekä paistettua että savustettua 'halibutia'. Suomen kielen käännös ei tullut heti mieleen, se on nimittäin Ruijan pallasta. Oikein herkullista kalaa. Sitä on meillä RV:n pakkasessakin fileenä odottamassa grilliin pääsyä.


PIKE PLACE MARKET



Waterfrontin yläpuolella oleva tori-/hallikompleksi on vuodelta 1907. Rakennuksessa on pikkupuoteja joka makuun muutamassa kerroksessa. Tuoretavarapuolella ehdoton vetonaula oli Pike Place Fish Market, kalakauppa, jossa myyjät heittelivät asiakkaiden ostamia monikiloisia lohia toisilleen. Heittoa edelsi heittäjän merkkihuuto, johon kaikki myyjät yhtyivät. Tässä paikassa kala sai kyytiä, ennen kuin se joutui asiakkaan kassiin. Aikamoista showta ja taituruutta. 


Kävellessämme Seattlen katuja näimme yhden sun toisen kantavan isoja kukkakimppuja. Täällä torilla syykin selvisi. Vitosella niitä sai ostaa. Kiinalaisnaiset näppärin sormin tehtailivat niitä koko ajan lisää. Harmi, etteivät kukat oikein käy asuntoautoon, jolla liikutaan koko ajan. 


Jossain vaiheessa jouduimme vähän niin kuin hallirakennuksen takapihalle, jossa on 5th Avenue –teatteri. Siinä on teatteri, jonka seinään saa ihan luvallisesti liimailla purukumeja. Torialueella saa nautiskella kaikenlaisten katutaiteilijoiden esityksistä. Yksi kiinalaiskuoro antoi näytteen moniäänisestä laulutaidostaan ihan ex tempore.


SMITH TOWER

Pioneer Square on Seattlen vanhinta osaa. Siellä sijaitsee kaunis, uusklassinen rakennus, Smith Tower vuodelta 1914. Se on Seattlen vanhin pilvenpiirtäjä ja saanut nimensä rakennuttajansa mukaan, jonka yritys valmisti kirjoituskoneita ja aseita. Rakennuksessa on edelleenkin hissipalvelija, joka on yhtä kohtelias kaikille ja muistaa muistuttaa poistujaa hissin kynnyksestä. 


Menimme hissillä ylimpään 35. kerrokseen näköalatasanteelle, josta oli hienot näkymät joka puolelle. Rakennuksen ylin kerros on Kiinalainen huone. Se on sisustettu hyvin kiinalaisittain. Huoneen arvokas sisustus ja kalustus on lahja herra Smithille Kiinan viimeiseltä keisarinnalta, jonka kanssa hän kävi kauppaa. Tässä rakennuksessa tuli tuulahdus menneiltä ajoilta melkeinpä käsinkosketeltavasti.

Seattlessa asuu n. 600.000 ihmistä ja koko metropoliauleella n. 4 miljoonaa. Seattle vaikutti hyvin modernilta ja vihreältä kaupungilta. Pieni suurkaupunki, jonka syke ei vielä ollut liian kiihkeä. Valtaosa Washingtonin osavaltion n. 7 miljoonasta asukkaasta elää Seattlen alueella. Osavaltio on nimetty USAn ensimmäisen presidentin George Washingtonin mukaan.
BOEING
Teimme myös mielenkiintoisen retken Boeingin lentokonetehtaille Everettiin, joka sijaitsee noin 30 mailin päässä Seattlesta. Boeingin kokoonpanohalli on tilavuudeltaan maailman suurin rakennus. Tässä hallissa kasataan 3 päivässä 3 miljoonasta osasta maailman eniten valmistettu liikelentokone Boeing 737, jota on valmistettu vuodesta 1967 alkaen. Konetyyppi on niin yleinen, että niitä lasketaan olevan ilmassa joka hetki noin 1250 kpl.


Tehtaan uusin malli on 787 Dreamliner, joka on kuitenkin aikataulustaan myöhässä noin 3 vuotta. Dreamlinerin tuotannossa alihankinta on viety äärimmilleen ja Everettissä tapahtuu ainoastaan kasaus. Hiilikuituiset siivet valmistaa Mitsubishi Japanissa, rungon elementtejä tekevät Vought Etelä-Carolinassa Yhdysvalloissa, Kawasaki Japanissa, Alenia Italiassa ja Spirit Aero Systems Kansasissa Yhdysvalloissa. Korkeusvakaajat tekee Alenia, siivekkeet Boeing Australia, ovet Latécoère Ranskassa ja lattiapalkit Tata Group Intiassa. Hiilikuidun valmistaa Toray Japanissa. Siivet ja suuret rungon osat kuljetetaan Everettiin käytetyistä 747:sta tarkoitusta varten modifioiduilla kolmella Dreamlifterillä.





 

1 kommentti:

pirkko kirjoitti...

Olipa tutun näköinen pianisti, ilmeisesti ollut paljon kansainvälisessä lehdistössä esillä?
Muuten Hgin ja Turun välillä ainakin Kivihovissa on myös bussipysäkki, josta matkustaja "tilaa" bussin paikalle. En tosin ole sitä järjestelmää kokeillut vielä...

hyvää matkan jatkoa
t. Pirkko