Nukuimme aamulla pitkään ja teimme lähtöä kaikessa rauhassa. Matkamme jatkui Interstate 90-tietä länteen, joka kulkee koko mantereen halki itä-länsisuunnassa Seattleen asti. Tällä tiellä näimme kaksi linja-autoa – aikamoisia harvinaisuuksia, ilmeisesti juuri mantereen poikkilinjalla. Muuten tie jatkui melkein koko ajan tasaisen epätasaisena jumputuksena ja pelkäsimme, että asuntoauton kalusteista joku kohta irtoaa. Jäykän jousituksen takia RV:ssä tuntuu tien epätasaisuus erityisen ikävästi. Edellisenä päivänä alkaneet horisonttiin jatkuneet maissipellot jatkuivat yli 200 mailin matkan, minkä ajoimme tänään.
Maatilat ovat isoja tuotantolaitoksia ja sen lisäksi maisemassa näkyi useita öljynpuristamoita. Olisi mielenkiintoista tietää, miten monta kiloa maissia keskilännen pelloilta korjataan vuosittain. Tästä matkasta ei ole paljon kerrottavaa; suora tie ja maissipeltoja.
Tankkasimme pitkästä aikaa alle USD 2,70/gallona olevaa bensaa. Pohjois-Michiganissa hinnat lähentelivät Key Westin hintoja.
Valtateiden varsilla olevat eri osavaltioiden Welcome Centerit (infokeskukset) jakavat toinen toistaan upeampia esitteitä omasta osavaltiostaan. Niin nytkin Etelä-Dakotaan saavuttaessa, toimihenkilö oli huomiokynän tottunut käyttäjä piirrellessään meille reittejä eri nähtävyyskohteisiin ja aina samalla nappasi kohteen esitteen lisäinfoksi. Lähdimme iso nippu esitteitä mukanamme kohti Sioux Fallsia - aika inkkareilta kuulostava nimi. Siellä menimme jälleen KOA-alueelle, joka oli erittäin siisti.
Leirintäalueella naapureiksemme tuli 2 peräkärryllistä moottoripyöräilijää. Käden käänteessä kärryistä muodostui kaksi kappaletta minikokoista asuntovaunua. Todella näppärää! Mainittakoon, että täällä päin pärinäpojat ovat keskimäärin +50 v.
RV:n on oltava 'vaaterissa' ollessamme leirintäalueilla, joiden maasto ei tietenkään ole vaakasuoraa. Olemme hankkineet auton pyörien alle korotuspalat, joita kootaan kuin legopalikoita tarpeen mukaan. Jouduimme taas tasapainottamaan RV:n näiden palojen avulla.
Iltapäivällä sirkat aloittivat äänekkään konserttinsa puissa eikä auringonlaskukaan lopettanut sitä. Se on niitä etelän merkkejä.
Ihan asiasta toiseen. Huomasimme Suomessa uutiskynnyksen ylittyneen ainakin yhdessä lehdessä, kun Paul Allenin (Microsoft) Octopus-huvialus oli kiinnittyneenä Helsinkiin. Samainen alus ylitti blogimme julkaisukynnyksen joulukuussa Barbadoksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti