sunnuntai 8. elokuuta 2010

USA, ETELÄ-DAKOTA, BLACK HILLS 29.7.2010


KEYSTONE

Mount Rushmoren aamukäynnin jälkeen lähdimme Keystonen lähikaupunkiin. Uusi puoli kaupungista, jonne vuoreen hakatut presidenttien päät näkyvät kaukaisuudesta on rakennettu paljon hotelleja ja turisteille suunnattuja palveluja. Vanha puoli on kahden kultakaivoksen ympärille syntynyt kaupunki. Kulta löytyi täälläkin sattumalta satunnaisten kulkijoiden löytäessä kiven, jossa oli kultaa. 


Kaupunki on perustettu vuonna 1891. Meitä ei niinkään kiinnostanut vähän liiankin hyvään kuntoon korjattu kultakaivos tai sen pihassa tapahtuva vaskaus varmoin kultalupauksin. Lähdimme mieluummin kävelemään kaupungin historiareittiä. Reitin varrella kerrottiin infotauluilla, mitä milläkin paikalla oli ollut, ellei ollut vieläkin. Kohde numero 13 oli Halley's Store, joka on kaupungin vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kauppa, alkuperäiseltä nimeltään Keystone Trading Company. Liike oli perustettu vuonna 1895 lähinnä kullankaivajien tarpeisiin ja maksuvälineenä kävi kulta.


Kauppa on kaksikerroksinen ja hyllyt täynnä kaikenlaista tavaraa. Tänä päivänä siitä kait voisi käyttää nimitystä 'antiikkiliike'.


Tultuamme yläkerrasta alas kaupan omistaja tiedusteli, mistä olemme ja innostui, kun kuuli meidän olevan Suomesta. Hän alkoi kertoilla, että Keystonessa on myös asunut suomalaisia ja heillä kaikilla oli pihasaunat. Kauppaa kiertäessämme mietiskelimme, että inventaarion pitäminen tässä kaupassa saattaisi olla ylivoimainen tehtävä eikä entinen omistaja kuulemma koskaan sellaista ollut tehnytkään. Nyt kaupan pito on pojilla, joita isä tuurasi tämän päivän. Kaupan ulkoterassilla istui kylänmiehiä muitakin ja kauppiaan kerrottua meidän taustoistamme miehet innostuivat jutustelemaan ja pyysivät meitäkin istumaan kiireemmäksi aikaa. Miehet olivat ikänsä asuneet Keystonessa ja valittelivat, että ei ole kauppa enää entisensä. On kuulemma ihan liian siisti. Ennen piti hienojen rouvien pestä kätensä kaupassa käynnin jälkeen tai kauppiaan piti antaa heille suojakäsineet. Miehet höpöttelivät ja kinastelivat kylän asioista. Istuimme siinä jonkun aikaa heidän kanssaan, kunnes lähdimme huvittuneina jatkamaan historiakierrostamme. Tämä tapaaminen korvasi moninkertaisesti edellä mainitun kaivoskäynnin. Pienen kylän historiakierros oli nopeasti tehty ja jatkoimme matkaa.


CUSTER STATE PARK

Ajelimme Black Hills-alueen vaihtelevan kauniissa maisemissa tarkoituksenamme päästä Custer State Parkiin. Reitinvalintaamme määrittelivät tunnelit, joihin meillä ei ollut lupa mennä. Puiston portilla maksoimme viikon voimassa olevan maksun ja lähdimme ajelemaan eteenpäin. Kohta olikin sitten varoituskyltti, että biisonit ovat vaarallisia eikä niitä saa lähestyä. Luonnonpuiston pinta-ala on 71.000 eekkeriä (n. 35.000 hehtaaria), joten parhaan käsityksen siitä saa kiertelemällä autolla. Maisemat vaihtuivat puuttomista nummimaisemista jylhiin vuoristomaisemiin ja kaikkea siltä väliltä. Puistossa voi telttailla, yöpyä mökeissä ja majataloissa, siellä voi vaeltaa ja pyöräillä tai sitten autoilla.


Näimme edessämme autoruuhkan. Syykin selvisi – biisonilauma oli tullut joelle juomaan ja levittäytynyt ympäriinsä mm. ajotielle. Jotkut biisonit joivat, toiset piehtaroivat rantahiekassa, jotkut söivät ruohoa muiden kävellessä autojen välistä ja edestä ajotiellä. Vähemmästäkin saa ruuhkan aikaiseksi eivätkä biisonit olleet moksiskaan. Puistoalueella vaeltaa 1500 yksilöä vapaana ja edessämme oli nyt ehkä kymmenesosa siitä. Kunnioitusta herättävä näky. Ne liikuskelivat kaikessa rauhassa, mutta saattavat hetkessä ärsyyntyä odottamattomasta syystä. Silloin kömpelyys on kaukana ja biisonista tulee nopea monen tonnin painostaan huolimatta. Siinä tanner tömisee.


Maisemat vaihtuivat ja sadekuurokin yllätti. Taas olimme autoruuhkassa. Tällä kertaa ruuhkan syynä olivat aasit (burrot). Tielle osuessaan ne näköjään osasivat kerjätä joka auton ikkunan takana – ja miksiköhän? Joka paikassa on kieltotauluja, ettei villieläimiä saa syöttää. Useammassa autossa oli oikein varauduttu ruokkimaan aaseja. Eikä tämä päivä tainnut olla mikään poikkeus. Ei aasikaan niin tyhmä ole, etteikö helpon ruuan päälle ymmärtäisi.


Kierroksellamme näimme vielä valkohäntäpeuroja, joita muuten on runsaasti joka puolella USAaa sekä saksanhirviä, mutta ne olivat niin kaukana, ettemme saaneet otetuksi kuvia. Mielenkiintoisen ajelun jälkeen palasimme KOA-alueen leiripaikallemme, jonka ohi parikymmentä ratsuhevosta laukkaa vapaina, mutta tottelevaisina aamuin illoin johtohevosen selässä ratsastavan tytön huudellessa komentoja.


Black Hillsin alue tarjoaa kävijälle paljon luontoelämyksiä, vaellus- ja kiipeilymahdollisuuksia. Alueen pikkukaupungeissa on runsaasti ravintolatarjontaa ja shoppailumahdollisuuksia. Viikko vierähtäisi täällä nopeasti. Ylitimme tänne Black Hillseille tullessamme taas yhden aikavyöhykkeen ja nyt aikaero Suomeen oli 8 tuntia.

1 kommentti:

Jiipee kirjoitti...

Mikäs Dagotan juha mieto se siinä on, ekassa kuwassa....