Oikeastaan heti Louisianan puolella alkoi tyypillinen suomaisema, jota halkova Highway 10 on käytännössä betonisilloista rakennettu. Maisema on hyvin tasaista ja matalaa, tien ainoat mäet ovat siltoja, joiden ali laivojen täytyy mahtua. Vuokraamamme henkilöauto kulki niin hiljaa ja tasaisesti ihan kuin moottori ei olisi käynyt ollenkaan. Aikamoinen muutos äänitasossa asuntoauton jälkeen. Mitään motellihuoneita ei USAssa tarvitse varata etukäteen. Niitä löytyy matkan varrelta pilvin pimein ja aina on yleensä tilaa.
Kiertelimme Lake Charlesin idyllisellä asuinalueella, jossa talotkin oli 'koristeltu' tulevaa halloweenia varten.
Teimme koukkauksen pienelle tielle kohti Kinderiä Coushatta hotelli- ja kasinoalueelle. Ari osallistui 88 pelaajan Texas Hold'emiin (jonka muuten voitti ainoa Suomen edustaja) ja Anne kävi katsomassa paikallista live-bändiä, jolla oli ihan louisianalainen ote. Kinderin ihmiset olivat tulleet paikalle pitämään hauskaa ja tanssimaan. Tanssilattialla oli koko kansan kirjo ja tanssityyliä oli vaikea määritellä, ehkä jotain amerikkalaista humppaa. Yöt muuttuivat täällä Kinderissä kolean kylmiksi.
Täällä näimme uutiset, missä kerrottiin UPS:in rahtikoneilla lähetetyistä epäilyttävistä paketeista, jotka myöhemmin osoittautuivat pommeiksi. CNN-kanava ammensi aiheesta koko päivän. Ellei ollut uutta kerrottavaa, samat nauhat pyörivät aina, kun avasi telkkarin. Kaikki ajankohtaisohjelmatkin olivat samasta aiheesta. Siihen loppui edellisen päivän spekulaatiot siitä, onko presidentin soveliasta osallistua tv:n talk-showhun. Obama nimittäin oli ollut jossain ohjelmassa samalla viikolla ja yleinen mielipide näytti olevan, ettei presidentin pitäisi sellaiseen lähteä. Yksi vakioaihe televisiossa on ollut USAn vaalit kesäkuusta lähtien. Nyt vihdoin oli käsillä se varsinainen vaalipäivä 2.11.. Valtakunnallisesti kait äänestettiin edustajainhuoneen edustajia, mutta paikallisesti amerikkalaiset taisivat äänestää monestakin asiasta. Ihme olisi ollut, elleivät republikaanit olisi voittaneet. Sen verran, mitä tv:tä olemme nähneet, kaikki gallupit ja ohjelmat ovat enteilleet voittoa heille.
Parin yön jälkeen Highway 10:lle ja kohti New Orleansia, jonne suunnittelimme menevämme viikonlopuksi. Olemme olleet siellä melkein 15 vuotta sitten ja olisimme mielellään käyneet katsomassa ranskalaiskorttelia Katrina-hurrikaanin jälkeen ja kuuntelemassa hyvää musiikkia. Se ei nyt sitten kuitenkaan onnistunut, sillä oli halloween-viikonloppu ja Super Domessa oli kotiottelu. New Orleans Saints-joukkuehan on vuoden 2010 Super Bowl-voittaja. Sitä voittoa mekin olimme todistamassa Antigualla tv-katsomossa. Kaikki kaupungin majoituspaikat oli loppuunmyyty. Tässä joudumme siis perumaan alussa olleet puheemme vapaasta majoitustilasta. Oli siis jatkettava matkaa.
Päätimme ajaa suoraan Biloxiin, jossa vietimme hotellielämää useamman päivän. Biloxissa pelattiin World Series of Poker Circuit Event-turnausviikkoa. Ari otti osaa kisoihin ja heti ensimmäissä 100 hengen turnauksessa miehittivät amerikkalaiset pelaajat sijat 2-100. Ykköspaikan valtasi jälleen ainoa paikalla ollut Suomen edustaja. Hotellin katolla oli mukavan pitkä uima-allas, jossa oli hyvä harrastaa kuntouintia melkein omissa oloissa. Kuntosali ja kylpyläpuoli tuli myös testattua. Siellä oli oikein suomalainen saunakin, Finlandia Sauna, jota suomalaissyntyisen miehen firma valmistaa Oregonissa. Sää muuttui myöhemmin tuuliseksi ja viileäksi. Uimisen jälkeen oli kiva pulahtaa kuumaan porealtaaseen, joka oli uima-altaan vieressä. Anun tuoma Koneen ruhtinas-kirja oli nyt Annella luettavana loppuun, Ari luki sen heti tuoreeltaan. Postitimme kirjan edelleen Kanadaan luettavaksi.
Biloxin kasinohotellissa oli loppuunmyyty esitys, johon Ari kävi useana päivänä kyselemässä mahdollisesti vapautuneita lippuja. Esityspäivänä saimme kuin saimmekin liput ja hyviltä paikoilta. Meille aiemmin tuntematon Sarah McLachlan bändeineen soitti mukavaa musiikkia ja äänitasokin oli säädetty siedettäväksi. Taitava laulaja ja lauluntekijä ei tarvinnut turhaa rekvisiittaa tai vaatteidenvaihto-operaatioita. Hän on kanadalainen ja lauloi mm. Vancouverin talviolympialaisten avajaisissa säveltämänsä kappaleen. Musiikkityylistä tuli mieleen kotimaiset naislaulajat Katri Ylander ja Irina.
Biloxissa yritimme selvittää mahdollisuuksia lentopassin hankkimiseksi Etelä-Amerikkaan. Monien pitkien puheluiden ja tiedustelujen jälkeen meille selvisi, ettemme sellaisia saisi, kun emme ole Suomessa. USAssa sähköpostikulttuuri on jotenkin ihan lapsenkengissä. Esim. matkatoimistoihin ei voinut lähettää sähköpostikyselyä, vaan piti soittaa puhelimella. Hotellista emme saaneet minkäänlaista palvelua tähän asiaan. He printtasivat netistä meille osoitteita – saman olisimme itsekin osanneet. Puolet firmoista oli joko lopettanut tai ei vastannut, kun yritimme soittaa. Tuskastuttavan ja turhauttavan kyselyrumban jälkeen olimme lähtöpisteessä. Netistä selvisi, että Biloxista Etelä-Amerikkaan tai edes Miamiin ei pääsisi kovinkaan edullisesti. Päätimme lähteä Miamiin vuokra-autolla.
Sieltä olisi paremmat mahdollisuudet lentää Etelä-Amerikkaan. Pakkasimme pahvilaatikkoon ylimääräistä tavaraa, jonka lähetimme suoraan Panamaan yhden tietyn rahtifirman kautta Miamissa (onneksi on navigaattori!). Toivomme, että paketti odottaa meitä, kun saavumme Panamaan. Panamassa pitäisi olla postilokero, jotta postipaketin voisi lähettää, ovelle kannettavaa postisysteemiä ei ole.
Katselimme vähän Miamia ennen kuin palautimme vuokra-auton. Kävimme mm. Key Biscaynen viehättävällä alueella ja ajelimme ihan Miamin keskustassa.
Matkailu avartaa; Etelä-Amerikkaan matkustamisen vaikeus valkeni meille jo aikanaan Panamaan saavuttuamme. Olimme ajatelleet, että ajamme autolla Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikkaan, mutta eihän se niin vain onnistunutkaan. Syy on yksinkertainen, kun ei ole tietä. Lentopassi ei onnistunut, kun emme ole USAn kansalaisia. Vaihtoehdoksi jäi joku kiehtova ja suhteellisen turvallinen maa – molempia kiinnosti Peru. Edellisiltana Miamin hotellihuoneessa varasimme netin kautta menoliput Limaan ja sieltä hotellihuoneen. Se tiesi hyvin aikaista herätystä seuraavana aamuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti