9 miljoonan asukkaan Lima on Perun suurin kaupunki. Sen perusti vuonna 1535 espanjalainen konkistadori Francisco Pizarro, joka oli kukistanut inka-johtaja Atahualpan. Lima on hyvin altista aluetta maanjäristyksille. Silti kaupungin alueelta löytyy rakennuksia tai raunioita muinaisajoilta ennen inkoja, inka-ajoilta ja siirtomaa-ajalta. Monista rakennuksista on usean aikakauden vaikutteita, koska niitä on rakennettu aina uudestaan maanjäristysten jälkeen.
Liman ilmasto oli kosteaa. Pukeutuminen oli vaikeaa. Aurinko paistaessaan oli hyvin lämmin, mutta heti sen mentyä pilveen, valtameren kylmä tuuli teki ilman viileäksi. Paikallisilla lapsilla oli yleensä paljon vaatteita päällä ja posket hehkuivat punaisina. Heitä on varmasti hankala pukea oikein tällaisessa ilmastossa. Nyt täällä elettiin kevättä, ehkä ilmat siksi olivat niin vaihtelevat.
PLAZA DE ARMAS
Jokaisesta espanjalaisesta tai Espanjan alaisuudessa olleessa kaupungissa on Plaza de Armas –niminen pääaukio, jonka varrella on kaupungin historiaa. Lima ei tee tässä kohtaa poikkeusta. Ensimmäisenä aamuna suunnistimme tietysti sinne. Silmiinpistävin havainto aukiolla oli luotiliivein ja konepistoolein varustautuneet poliisit, mellakkapoliisit kilpineen sekä tarvittaessa raskasta vesisuihkua ampuva panssarivaunu.
Mieleemme tuli, että Perun presidentin valta on seitinohut ja helposti keikahtava, toisaalta latinoveri saattaa kuohahtaa herkästi. Sinä päivänä presidentti Alan Garcían vieraana oli Palestiinan presidentti Mahmoud Abbas. Luulimme, että raskas varustus oli paikalla suojaamassa Palestiinan presidenttiä. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä samat varustukset olivat paikalla joka päivä. Presidentin linnan vahdinvaihto torvisoittokuntineen sai paikalle päivittäin useita katsojia. Harmi vain, että koko operaatio tapahtui korkean rauta-aidan takana.
Presidentin palatsin lisäksi aukiota reunustaa monta historiallista rakennusta. Siirtomaa-ajoilta on peräisin ikkunaparvekkein varustettuja rakennuksia. Samanlaisia näimme aikoinaan Espanjan Coruñassa.
Katedraalin kunnianhimoinen rakennusurakka valmistui monien maanjäristysten jälkeen vuonna 1758. Sen rakennustyöt aloitti Francisco Pizarro, jonka maalliset jäännökset ovat katedraalin yhdessä kappelissa.
Vuoden 1950 tuhoisa maanjäristys vaurioitti katedraalia pahoin. Yksityisoppaamme kertoi innostuneesti, välillä erityisen vaikeaselkoisella englannilla, katedraalin taideteoksista, alttareista, kappeleista ja pyhimyksistä. Katedraalissa on paljon puuveistoksia, joita ei ikinä uskoisi puisiksi, ennemminkin posliiniksi. Yleisesti kaikilla veistoksilla on yksi yhteinen nimittäjä – punaiset posket. Sillä korkealta vuoristosta, Cuscon-kaupungista olevat taiteilijat pitivät punaisia poskia luonnollisina. Kaikki esineet eivät ole vain näyttelyesineitä, sillä pyhimysten patsaita kuljetetaan melkeinpä kuukausittain ulkona aukiolla tietyn messun yhteydessä. Katedraalin 1600-luvulla veistetyt kuorotuolit ovat paikan yksi kohokohdista.
Katedraalin vieressä on arkkipiispan upea palatsi. Teimme myös siellä vitkastelemattoman opastetun kierroksen. Valitettavasti siellä ei saanut ottaa kuvia mistään upeista alttareista tai taideteoksista.
Keskellä Plaza de Armas -aukiota on pronssinen patsas/suihkulähde, vanhimpia teoksia koko paikassa. Oli välillä virkistävää kierrellä ja katsella useita satoja vuosia vanhoja rakennuksia, taidetta sekä kuunnella historiallisia tapahtumia.
SAN FRANCISCO, SIIRTOMAA-AJAN RAKENNUSKOMPLEKSI JA KATAKOMBIT
Rakennukseen kuuluu kirkko, kappeleita, luostari, puutarha, kirjasto ja katakombit. Sen fasadi edustaa 1600-luvun barokkia ja itse rakennus on rakennettu uudelleen vuonna 1672 maanjäristyksen jälkeen. Täällä oli nähtävissä paljon sinivalkoisia, sevillalaisia keramiikkalaattoja sekä erikoinen puristustekniikalla tehty puinen sisäkatto ilman yhtään naulaa tai kiinnitysainetta. Katto on osin kestänyt monet maanjäristykset. Samanlaisia keramiikkalaattoja ja kattotekniikkaa näimme Portugalin Sintrassa. San Franciscossa oli kuvauskielto, joten asiat tallentuivat muistikuvina. Rakennuksen alla kiemurtelevat katakombikäytävät ovat erikoisuus. Itse asiassa kirkko on rakennettu katakombien päälle. Katakombeihin olisi voitu haudata jopa 25.000 ruumista. Tarkkaa vainajien määrää ei tiedetä, koska maanjäristykset ovat tuhonneet katakombeja osittain. Vahvimmat luut ja pääkallot ovat säilyneet. Jotenkin tuli ihan keskitysleirimäinen olo, vaikka katakombit ovatkin olleet kaupunkien yleisiä hautausmaita. Vastaavia löytyy ainakin Pariisista ja Roomasta.
HUACA PUCLIANA –PYRAMIDIT
Yli 10.000 vuotta sitten Limaan on rakennettu useita pyramideja aurinkokuivatuista tiilistä. Rakennustyyliä kutsutaan kirjahyllytekniikaksi, sillä tiilien ryhmittely muistuttaa kirjoja hyllyssä. Tekniikan avulla on pystytty vastustamaan maanjäristyksien aiheuttamia voimia. Useita pyramideja on tuhoutunut uudisrakennusten alle, mutta jotain on saatu säästetyksi. Pyramideilla on vaihdettu tavaraa, pidetty seremonioita, tehty riittejä ja annettu jopa ihmisuhreja. Pyramidit eivät ole onttoja sisältä niin kuin Egyptissä. Vuoden 700 aikoihin paikka muutettiin hautausmaaksi. Arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1967 ja jatkuvat yhä.
PERULAISTA RUOKAA
Ensimmäiset päivät maistelimme varauksetta kaikenlaisia perulaisia ruokia. Ne olivat maukkaita ja annokset tuottivat iloa silmälle. Perulainen ruokakulttuuri on hyvä sekoitus perulaisuutta, espanjalaisuutta ja afrikkalaisuutta. Muutaman päivän jälkeen meille selvisi, että marsu (cuy) on perulaisten suurta herkkua. Sen jälkeen olimme aika tarkkoina lukiessamme ruokalistoja. Marsu ei kuulunut meidän kokeilujen listalle, ei kokonaisena eikä fileenä. Jotenkin marsun syöminen ei vaan oikein napannut. Cebiche on marinoitua kalaa ja muistuttaa kovasti meidän silliä, varsinkin, kun se tarjoillaan punasipulin kera. Lomo saltado on hyvin haudutettua naudanlihaa sipulin, valkosipulin ja chilin kera. Peruna on alun perin Perusta, mutta ei kuulemma tule suomen kieleen Peru-sanasta, vaan maapäärynästä, mitä on vaikea uskoa. Koko peruna-sanan suomen kielen määritelmä pitäisi perua. Jos espanjalaiset ovat tuoneet perunan Eurooppaan, he ovat ehkä kutsuneet sitä peruana (perulainen) – miten lähellä se onkaan meidän peruna-sanaa, ainakin paljon lähempänä kuin päärynä. Pisco Sour on perulainen juoma, jossa on pisco-brandyä, limemehua, sokerisiirappia ja munanvalkuaista. Inca Kola on vihreä ja erittäin imelä limppari, jota on valmistettu jo vuodesta 1935.
MUSEOITA
Arkeologinen museo oli täynnä hienoja esineitä. Väkisin tuli mieleen, että niitä oli konservoitu vähän liiankin hyvään kuntoon. Tosin niiden määrä ja monimuotoisuus jaksoi kyllä hämmästyttää. Joitakin esimerkkejä kuvina:
Siirtomaamuseo kertoi afrikkalaisuuden vaikutuksesta perulaiseen kulttuuriin. Espanjalaiset valtaajat toivat afrikkalaisia orjia Peruun ja näin afrikkalaisuus toi oman mausteensa Perun kulttuuriin. Erilaiset soittimet olivat aika hauskoja keksintöjä kuten aasin leuat.
MIRAFLORES
Kävimme useammankin kerran Mirafloresin kaupunginosassa. Se sijaitsee aivan Tyynen meren tuntumassa ja siellä on kaikki parhaimmat turistihotellit. Kauppakeskuskin on suunniteltu lähinnä turistin tarpeisiin. Jyrkän mäen alla on merenranta, jolla limalaiset viettävät vapaa-aikaansa kuka milläkin tavalla. On siellä kaunis Rosa Nautica –rakennuskin, jossa on ravintoloita ja putiikkeja. Rannalla voi seurailla, miten liitovarjot liitävät jyrkän rantatörmän kohdalla. Miraflores on selvästi vähän paremmin toimeentulevien ihmisten asuinalue.
BINGOA JA KANSANTANSSIA
Kunnon eläkeläisten tapaan poikkesimme myös eräänä iltana bingoon testaamaan, miten hyvin espanjan lukusanat ovat hallussa. Aluksi saimme 'kiinni' suurin piirtein joka toisen numeron, mutta pikkuhiljaa aloimme harjaantua, Anne voitti yhden rivin bingon ja Ari 2 rivin bingon. Bingohallissa limalaiset pelasivat kovin keskittyneesti ja monille se näytti olevan perjantai-illan harrastus. Bingohallia voi suositella kaikille espanjaa opiskelleillle preppauspaikaksi - numerot tulevat tosi nopeasti ja armoa ei anneta.
Sunnuntaina limalaisten huvipuistossa (El Parque de La Muralla) lähellä 500 vuotta vanhoja muuriraunioita oli perulainen kansantanssijuhla. Olisimme viihtyneet paikalla vaikka loppuun asti katsomassa iloisen värisiä asuja ja erilaisia tansseja, mutta ilmeisesti jo kuuroutunut äänimies oli säätänyt ämyrit huutamaan täysillä niin, että toistoääni välillä särisi. Sitä ei meidän korvat kestäneet ja välttääksemme tinnitusvaivan lähdimme suosiolla pois kesken kaiken. Limalaiset tuntuivat aika pidättyväisiltä kuunnellessaan ja katsellessaan esityksiä. Yleensä latinoihmiset tempautuvat mukaan musiikkiin, mutta limalaiset istuivat hartaina kuin kirkossa, tosin aplodeerasivat kyllä innokkaasti kaikille esityksille.
LIIKENNE
Kauan ei tarvitse Liman liikennettä seurata huomatakseen, että jalankulkijalla ei ole mitään arvoa. Autot vaan piippaavat, että jalankulkijat tietävät juosta henkensä kaupalla pois alta. Muutenkin auton äänitorvella on valtava merkitys liikenteessä. Katastrofi on valmis, ellei äänitorvi toimi. Torvet alkavat soida oitis, kun liikenne pysähtyy. Kaduilla kaikki autot kiilaavat kaistamerkinnöistä piittaamatta. Voi olla, että Liman liikenneruuhkat helpottuisivat, jos jokainen pysyisi omalla kaistallaan ja jos olisi edes jonkinlaiset ryhmityssäännöt. Uloimmalta vasemmalta kaistalta käännytään surutta oikealle, jos on tarvis. Stop-merkillä (Pare) ei ole mitään merkitystä. Kiilaus on taitolaji ja vain harvoin näimme kuitenkaan mitään kolhimista. Erinäköiset ja –kuntoiset 'taksit' hoitavat omalta osaltaan julkisen liikenteen virkaa ja tuovat poukkoiluillaan oman pikku mausteensa villiin liikenteeseen. Torvet kyllä soivat koko ajan, ihan aamuyön tunnit taisivat olla hiljaisinta aikaa.
Aivan uusi juttu on metrobussiliikenne, jolla on oma, muulta liikenteeltä eristetty keskikaista. Bussilipun hinta on edullinen ja tämä bussi on varmasti nopein tapa liikkua, jos reitti sattuu sopivasti.
Isänpäivä vierähti tällä kertaa Limassa. Ari sai Anulta lahjan, josta on iloa koko vuoden ehkä pitempäänkin. Näin nettiaikaan lahjan voi antaa ilman fyysistä pakettia. Edellistä isänpäivää vietimme La Gomeralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti