FUNCHAL - SANTA CRUZ DE TENERIFE 21.10.-23.10.2009

Funchalin sataman olivat edellisinä päivinä jättäneet jo loistoristeilijät Queen Victoria ja Aida, jotka molemmat olemme jo aiemmin bonganneet. Nyt oli Seilin vuoro irrottautua laiturista Atlantin aalloille. Sääennusteet lupailivat heikkoja tuulia ja myöhemmin korkeaa maininkia. Arvioitu aika merellä kaksi vuorokautta. Muutamalla muullakin veneellä oli samat lähtöaikeet.



Funchalin kaupunki näkyy vielä taustalla, mutta pyydykset on jo viritetty täyteen valmiuteen.

Vaikka lähdössä oli useampi vene, muutama tunti merellä ja Seili oli yksin. Niin se veneiden ryhmä hajosi, kun jokainen oli valinnut omat reittinsä.

Iltapäivällä tuuli sentään puhalsi 7 m/s NW auringonlaskuun asti. Auringonlasku tapahtui noin puoli kahdeksan maissa ja tunti sen jälkeen alkoi merellä olla tosi pimeää. Ensin ilmestyi yksi tuttu kirkas tähti taivaalle ja kohta niitä oli jo tuhansittain. Seilin kulkuvalot eivät aiheuta valosaastetta, joka estäisi näkemästä tähtiä. Jopa aivan kapea kuunsirppi valaisee mustaa Atlantin pintaa hävitäkseen muutaman tunnin kuluttua. Päivän pituus näillä leveysasteilla on kahdeksasta kahdeksaan ja kun pimeys saapuu, merta ja taivasta ei erota toisistaan eikä kyllä mitään muutakaan. Onneksi on toimivat tekniset laitteet, joiden avulla ensinnäkin pysytään oikealla reitillä ja toisekseen nähdään reitille osuvia muita kulkijoita ja tarvittaessa voidaan ottaa vaikka yhteyttä.

Kalastusrintamalla oli hiljaista, joten jouduimme tyytymään suunniteltuun ruokavalioon. Välipalaksi nautimme hopeabanaaneja. Kippari hankki Lavradores-hallista kokonaisen tertullisen kypsymään mesaanimastoon. Muutenkin Seilissä oli ehkä laajin eksoottisten hedelmien valikoima, kun Madeiralta ei kerta kaikkiaan voinut lähteä ostamatta mehukkaita herkkuja.



Atlantin kauniin sinisessä vedessä emme nähneet delfiinejä emmekä valaita, viimeisenä päivänä Ari näki yhden kilpikonnan. Muutenkin liikenne jäi muutamaan kaukana kulkevaan rahtilaivaan ennen kuin saavuimme aivan Teneriffan aluevesille. Monen metrin korkuinen maininki keikutti menoamme varsinkin, kun tuuli oli mitätöntä. Aurinko paistoi lämpimästi koko matkan ja veden lämpötila oli 22-23 C astetta.

Ohitettuamme kartan mukaan Portugalille kuuluvat Selvagenin saaret vaihdoimme Espanjan vieraslipun Portugalin lipun tilalle. Portugalin lippu olikin kerinnyt liehua jo kuutisen viikkoa Seilin saalingissa.

Toisena yönä kippari kertoi tähtitaivaalla olleen vilkasta - runsain määrin tähdenlentoja ja meteoriitteja - hyvä, etteivät niskaan pudonneet.

Toisen päivän iltana noin seitsemän maissa Ari huomasi Teide-vuoren siluetin kaukana edessämme, mutta vasta seuraavana aamuna kuuden jälkeen olimme Teneriffan Santa Cruzissa. Niin kuin aina viimeinen 1,5 tuntia tuntuu pisimmältä. Sataman suuaukon valot näkyivät, mutta lähestyivät tuskastuttavan hitaasti. Sataman suu tuntui pimeässä ahtaalta ja voimakas ristiaallokko kuljetti omalta osaltaan Seiliä, joten kipparin ohjaustaidoille oli käyttöä päästäksemme turvallisesti tyveneen satama-altaaseen.

Olimme VHF-yhteydessä marinaan ja sieltä tuli ilmeisesti uniltaan noussut satamavahti värjöttelemään (lämpötila +20C) pimeässä laiturin päähän ja näyttämään Seilille paikkaa. Keulapotkuri herättää venenaapurit väistämättä ja niin nytkin, naapuriveneestä kurkisti tuttu kasvo S/Y Atmospheren kippari. Tutustuimme koko Atmospheren miehistöön La Coruñassa ja olemme siitä lähtien olleet sähköpostiyhteyksissä seuraten toistemme kulkemista. Vaihdoimme pikaiset kuulumiset kiinnittäessämme Seilin köysiä ja painuimme pehkuihin.