sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

DIRHAMI-VISBY 15.-17.6.2009

Odoteltuamme päivän Dirhamissa kelit paranivat merkittävästi ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuuli puhalsi 6-7m/s W siinä vaiheessa meille epäedullisesta suunnasta. Seuraavana aamuna nostimme purjeet, kurssimme oli sen verran muuttunut, että 6-8m/s W tuuli kuljetti meitä mukavasti purjeilla auringon edelleen paistaessa kirkkaalta taivaalta. Purjetuulta riitti viitisen tuntia, minkä jälkeen tuuli hiipui melkein kokonaan ja konevoimat oli otettava avuksi.

Pohjoisen kesä merellä on siitä eksoottinen, että auringon paistaessa suojasimme kasvomme ensin 50-kertoimisella aurinkovoiteella ja myöhemmin 99% UVA/UVB-voiteella, mutta vaatetusta jouduimme lisäämään iltaa ja yötä kohti vähitellen niin, että melkein kaikki tekniset alusasut, fleeceasut ja villa-asut olivat käytössä. Yhtään enempää ei vaatteita voinut enää lisätä, aloimme muistuttaa liikkeissämme tönkkösuolattuja muikkuja.


Onneksi kippari on tottunut valvomaan, sillä 37 tunnin yhtäjaksoinen merimatka vaati valvomisrutiinia. Kippari käytti hyväkseen yön yksinäisiä tunteja lukemalla manuaaleja ja muuta teknistä kirjallisuutta, tietysti tarkkailemalla tutkaa ja säännöllisesti käymällä kannella tähystämässä. Ari yritti nukkua aamuntunteina Annen hoitaessa tähystystä, mutta uni tuli huonosti silmään. Kyllä ovat hienoja laitteita nämä autopilotit, tutkat ja AISIt toimiessaan ja kyllähän ne hienosti toimivatkin.

Pitkän merimatkan aikana teimme kaikenlaisia puhdetöitä mm. fendarit saivat uudet hienot suojat ylleen (kiitokset Sirkka-mummolle). Asensimme myös laitasuojat, mitä lähtökiireissä ei oltu keritty tekemään. Seili alkaa nyt näyttää omalta itseltään.


Dirhamissa tehdyt eväät tekivät hyvin kauppansa meri-ilmassa ja sään kylmyys vaan lisäsi ruokahalua.

Gotlannin saaren kalkkikivikalliot näkyivät tietysti kauas merelle, mutta kului tunti jos toinenkin, ennen kuin saavutimme saaren pohjoispään, Fårön. Siitä kesti vielä noin kahdeksan tuntia Visbyhyn, jonne saavuimme aamuyöllä melkein klo 4. Anne ei ole niinkään tottunut valvoja, joten Fårö-Visby-väli meni enemmän tai vähemmän pilkkiessä. Teimme hiljaisen laituriin kiinnittymisen välttääksemme herättämästä muita ja onnistuimme siinä. Kolmas etappi oli saavutettu. Jo aamuyöllä pystyi näkemään, miten viehättävän idyllinen paikka Visby on.

Ei kommentteja: