Borgholmissa oli aika laskea Sindbadin seuralippu ja nostaa Suomen lippu, olimme saapuneet sen verran kansainvälisille vesille.
Illan aikana laituri täyttyi kanssapurjehtijoista suotuisien tuulien ansiosta. Meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa heti aamusta, mutta tuulen käännyttyä yön aikana tarvitsimme kipeästi vapaata poijua tuulen puolelta irrottautuaksemme laiturista muita kolhimatta. Sivutuuli ja Seilin massa on aina pidettävä mielessä. Aamupalan syötyämme yksi tuulenpuoleinen naapuri olikin lähdössä ja sattumalta veneellä paikalle osunut satamakapteeni toimitti köyden vapaaseen poijuun. Olimme ennestään viidellä köydellä tukevasti kiinni ja tämä poijuun viety kuudes köysi kaivettiin varastosta, sillä se on varattu lähinnä vuorovesialueelle. Köysiä ei ole koskaan liikaa. Irrottautuminen onnistui sujuvasti kiitos etukäteisvalmistelujen.
Pohjoistuulen puhaltaessa sopivasti 9-10m/s Seilin kokka suunnattiin etelään kohti Kalmaria, missä alitimme Öölannin ja Kalmarin välisen sillan. Silta on rakennettu 1972 ja se on yli kuusikilometriä pitkä alituskorkeuden ollessa 36 metriä, riittää meillekin hyvin. Siltojen ja sähköjohtojen alitusta lähestyttäessä iskee aina pieni epävarmuus korkeuden riittämisestä. Silmämäärällä mitaten ja ilman korkeustietoja alitukset saattaisivat jäädä tekemättä. Silta sekoitti tuulet niin tehokkaasti, että kapteeni käynnisti koneen lähinnä varmistaakseen vastaantulijoiden riskittömän sivuutuksen.
Maili sillan jälkeen nostimme uudelleen purjeet ja purjehdimme reippaassa 10m/s pohjoistuulessa määränpäähämme Grönhögeniin.
Itämerellä riittää liikennettä. Tässä eräs esimerkki kauneimmasta päästä, liettualainen purjealus Brabander matkalla Kalmarista etelään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti