PANAMA, SHELTER BAY MARINA 31.1.-6.2.2011

Andy ja Ari mittasivat sylintereiden puristuspaineet ja totesivat niiden olevan väliltä 480 ja 0. Kansi avattiin ja todettiin, että kannen tiiviste on palanut joskus aikoja sitten aiheuttaen moottorille vakavat vauriot. Ainoastaan pytyt 1 ja 2 toimivat täydellisesti, mutta kaikki loput 4 toimivat vajavaisesti. Se tarkoitti käytännössä sitä, että olemme tulleet puoli maailmaa ja todennäköisesti moottori on koko ajan käynyt vajailla pytyillä. Seilin purjeet ovat veneen keuhkot ja moottori sydän, kummankaan ei soisi olevan epäkunnossa. Nyt taitaa kuitenkin olla niin, että vika on ollut jo Suomesta lähtiessä. Moottoria ovat matkan varrella tutkineet useat dieselmiehet, mutta Andy oli ensimmäinen, joka päätti mitata puristuspaineet hyvästä ja tasaisesta käyntiäänestä huolimatta. Tämä vika merkitsee sitä, että koko kone joudutaan purkamaan osiksi ja se ei olekaan ihan pikku homma, kun kyseessä on kuitenkin 6 sylinterinen meridiesel ja lisämausteena lämpötila huitelee veneen sisällä koko ajan 40 asteen paremmalla puolella. Muutamassa päivässä Seili muuttui pikkuverstaaksi, jonka keskellä meidän on eläminen mahdollisesti seuraavat viikot. Kaikkien ulkoisten helyjen ja liitäntöjen irroittamisen jälkeen moottori erotettiin voimansiirrosta, joka nostettiin taljalla 10 cm ylöspäin. Moottorin alakiinnikkeet ruuvattiin auki ja moottori nostettiin kahdella taljalla niin ylös, että se voitiin erinäisten puisten tukirakennelmien varassa kallistaa kyljelleen. Nyt päästiin alakautta irrottamaan männät ja lopulta purkamaan kone täydellisesti osiksi.

Ikävät asiat seuraavat toisiaan, Anne sairastui flunssaan ilmeisesti vuokra-auton ilmastoinnista. Monta päivää meni melkein maatessa, sen jälkeen puhkesi kova nuha ja sitkeä yskä. Hiostavissa olosuhteissa taudin poteminen oli epämiellyttävää. Flunssalääkkeitä kului ja kotimaasta mukaan hommattu yskänlääke rauhoitti yskää hetkellisesti. Myöhemmin Arikin sai nuhan samasta syystä. Ilmastoinnin kanssa saa olla tosi tarkkana, kun ulkona on aina hiki pinnassa, niin autoon tullessa mielellään laittaisi ilmastoinnin täysille, jolloin flunssa on kyllä varma seuraus.

Yhtenä aamuna ollessamme aamupalalla Seilin kylkeen koputettiin terävästi. Marinan johtaja Russ siellä halusi kertoa oikein yksituumaisesti, että Seili vuotaa, kun vedessä on öljyä ja kun meillä on se moottoriremonttikin. Missään muualla hänen tarkistuksensa mukaan ei ollut öljyä. Ei paras alku aamulle! Onneksi Seilin kippari ei jää sanattomaksi edes englannin kielellä. Tämä Russ käy ehkä kerran viikossa ärhentelemässä täällä Shelter Bayssa. Ari yritti selittää, että täällä on kärsitty monta päivää jostain suuremmasta öljyvuodosta ja sieltä öljy on peräisin. Hän oli kuulemma siitä tietoinen ja hänellä on uponneen laivan 45.000 gallonan vuodosta dokumentti Panaman kanavaviranomaisilta. Siltä istumalta Ari lähti meistä meren puolella olevalle laiturille tutkimaan öljytilannetta ja siellä sitä oli monen veneen ympärillä. Russkin sattui samaan paikkaan ja Ari esitti hänelle, että täällähän on öljyä vaikka kuinka paljon. Hän ei kuulemma aikaisemmin ollut huomannut sitä… Episodia myöhemmin miettiessämme emme voineet välttyä ajatukselta, että joku naapureistamme oli aamubussille mennessään käynyt valittamassa Seilin ympärillä olevasta öljystä, ehkä samalla esittänyt epäilynsä vuodosta, kun moottoriremonttimme ei ole mikään salaisuus. Russ oli uskonut valituksen sen paremmin asiaa tutkimatta. Todellisuudessa öljynimeytyspuomit olivat aivan täynnä öljyä, mutta kukaan ei tullut niitä poistamaan, ennen kuin vaadimme niiden poistamista. Sitä paitsi niitä puomeja olisi pitänyt laittaa laitureihin kymmeniä, jotta edes jonkinlaista apua olisi ollut. Ilmeisesti dokumentoitu syyllinen on sittenkin tärkeämpi asia kuin veden puhdistaminen öljystä.

Kävimme vaihtamassa vuokra-auton toiseen. Nyt saimme vähän isomman, automaattivaihteisen Nissan Almeran. Täällä vuokra-autoja ei välitetä pestä, joten auton luovuttaja pyyhkäisi kengällä kuraa auton kyljestä varmistaakseen, onko siellä naarmua…sen jälkeen naarmuja oli varmasti. Auto oli vain 2 vuotta vanha, mutta vaikutti ainakin 12 vuotta vanhalta. Renkaissa ei ollut enää minkäänlaista kulutuspintaa, pölykapseleita puuttui, mutta startti toimi. Ajoimme tuskin kymmentä kilometriä, kun Ari joutui ensimmäisiin rengashommiin.

Suunnistimme lähimmälle rengasliikkeelle, jossa kumivasaralla takomalla oiottiin vääntynyt vanne ja ilmat pysyivät taas renkaassa, joka nyt oli vararenkaana. Ilmat tuntuivat suorastaan karkaavan renkaista ja jouduimme toisenkin kerran rengashommiin tien päällä. Itse asiassa vanteita oli taottu jo niin paljon, että ne taisivat taipua pienimmästäkin tien epätasaisuudesta, mitä Panaman teillä todellakin riittää.

Vuokra-auto oli ihan paikallaan, kun mesaanimaston vantti piti hakea Colónista ja viedä Panama Cityssä olevalle uusi-seelantilaiselle rikimiehelle Mike Bakerille. Hän esitti näiden vanttihommien olevan lastenleikkiä ja tekevänsä uudet liitokset odottaessa. Ihan niin helposti homma ei kylläkään hoitunut siellä Balboan jahtiklubilla eikä myöskään hänen työpajassaan, sillä hänen Colónista tilaamansa vaijeri oli väärän laatuista eikä soveltunut meidän Norseman-liitokselle. Lopulta kävi niin, että koko Panamasta ei löytynyt oikean laatuista 1x19 vaijeria, vaan se jouduttiin tilaamaan Miamista! Muutenkin meillä oli erinäisiä asioita venetarvikeliikkeisiin, Pak Ya Panamaan hakemaan joitain postipaketteja sekä tekemään hankintoja muissa kaupoissa. Samalla pääsimme katsomaan Panama Cityä ja Balboaa vähän tarkemmin.

Rissasen Heikki tarjosi meille yhtenä päivänä mahdollisuuden päästä katsomaan, mitä hän tekee työkseen. Tapaamispaikassa siirryimme hänen maasturinsa kyytiin ja lähdimme nousemaan vuorille. Ennen varsinaista off-road-pätkää näimme tietä ylittävän laiskiaisen. Pitihän se päästää rauhassa tien yli ja näpsiä kameroilla kuvia tilanteesta.

Heikin 'työpaikalle' ei ole asiaa millään muulla kulkuneuvolla kuin 4-vetomaasturilla. Sadekaudella tiet olivat menneet taas kerran sellaiseen kuntoon, että Heikki kertoi taistelleensa useita tunteja jossain mäessä. 

Saavuttuamme asemapaikkaan jätimme reput siellä sijaitsevalle tutkimusasemalle ja jatkoimme kävellen viidakkoon kohti jokea. Vaelsimme välillä hyvinkin risukkoista ja tiheää viidakkoa pysähtyen aika ajoin kuuntelemaan luonnonääniä, ainakin apinat olivat aivan mykkiä.

Joen saavutettuamme hypimme kiviltä kiville joen rannalta toiselle, edelleenkin kuului hyvin vähän mitään ääntelyä. Heikin oli tarkoitus asentaa kaksi kameraa johonkin sopivaan kohtaan. Pysähdyimme yhteen sopivalta tuntuvaan paikkaa juomatauolle. Sillä välin Heikki kävi vielä pitemmällä paremman apajan toivossa, mutta palasi takaisin ja päätti asentaa kamerat juomataukopaikalle. 

Mielenkiintoista oli nähdä ja kuulla, miten kamerat asennetaan ja miten ne toimivat, kun joku eläin tulee lähistölle. Toivottavasti joskus saamme tietää, millaista kuvaa nämä kamerat olivat tallentaneet. Palasimme tutkimusasemalle syömään eväitä ja ihastelemaan viidakkomaisemia, taidettiin siinä jutustella kaiken maailman muitakin asioita, ennen kuin laskeuduimme maastoautolla takaisin ihmisten ilmoille. Eläinhavainnot jäivät tältä päivältä aika laihoiksi.

Sunnuntaina Andy tuli pyhävaatteissa perheineen tutkimaan moottorin sarjanumeroa tarkan varaosalistan laatimiseksi. Hän oli ottanut veljensäkin mukaan siltä varalta, että isoa moottoria pitäisi kääntää johonkin suuntaan numeron löytämiseksi. Onneksi Ari oli edellisenä iltana löytänyt numeron paikasta, joka ei alkuunkaan vastannut ohjekirjan ilmoittamaa paikkaa. Andy vaimoineen pääsi heti käsiään likaamatta tekemään tarkkaa tarvittavien osien listaa, jonka perusteella pyytäisimme tarjouksia.

Nyt, kun tiesimme, että emme ihan heti ole lähdössä Seilillä eteenpäin, päätimme asentaa Skypen Annen läppäriin. Sillä otettiin heti yhteys Anuun, jonka kanssa on jo rupateltu pariinkin kertaan. Kiva, kun voi höpöttää rauhassa ja ilmaiseksi. Mitättömät yhteyskatkot eivät paljon haittaa. 7 tunnin aikaeron takia pitää soittoaikaa tietysti vähän miettiä. Kerroimme muutamalle muullekin ystävälle, että meillä on nyt Skype. Asiasta kiinnostuneille tiedoksi meidän skype-osoitteemme on yksinkertaisesti anne.ora.