sunnuntai 2. tammikuuta 2011

PERU, LIMA 1.-7.12.2010

Perun maaseudulla ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, miten ruskeat savitiilistä rakennetut talot saavat ilmeisesti aina vaalien lähestyessä uuden maalipinnan. Talot ovat siis pysyviä vaalimainoksia. Koska kaikki ihmiset eivät osaa lukea, ehdokkaan nimen lisäksi on mainoksessa jokin kuvio esim. lapio, inkapipo tai appelsiini. Mainoksessa kehotetaan vetämään rasti ruutuun oman ehdokkaan merkin kohdalle. Ainakin koko kansa pääsee äänestämään, oli lukutaitoa tai ei. Joulukuun 5. päivä oli jotkut, ilmeisesti paikallisvaalit ja vuonna 2011 presidentinvaalit. 


Monet maaseutukylät ilmoittivat isoilla tauluilla aakkostavansa ylpeinä ja Limassa näimme mainostauluja, missä kerrottiin 2,4 miljoonaan perulaisen lukevan ensimmäistä kertaa elämässään. Toisaalta mainostauluissa kerrottiin myös, että 1,9 milj. perulaista saa ensimmäisen kerran elämässään puhdasta vettä. Joissain edistyneimmissä kylissä oli kaikissa taloissa saman mallin mukaan pystytetyt, samanväriset ulkohuussit. Suomessa näitä asioita jokainen pitää itsestään selvinä, mutta ne kertonee sen tosiasian, että monen perulaisen elämästä puuttuu jokapäiväiset perusasiat. Roskia ja jätteitä heitetään surutta ja huolettomasti lähimaastoon, mistä ne leviävät 'mukavasti' tuulen mukana. Suuremmissa kaupungeissa jätehuolto on tietysti hoidettu järjestelmällisesti.

Perun rahayksikön arvo murenee koko ajan korkean inflaation vuoksi. Liman kaduilla parveilee rahanvaihtajia niin turisteja kuin perulaisiakin varten. Perulaiset vaihtavat solensa dollareihin, joissa uskovat rahan arvon säilyvän paremmin. Seuraavalta presidentiltä ei haasteita puutu, jos haluaa tasoittaa taloutta ja kansanryhmien eriarvoisuutta.

Palasimme Limaan samaa rantatietä, jota kaksi viikkoa aiemmin lähdimme. Kuiva, pölyinen ja hiekkainen maisema oli säilynyt muuttumattomana. Limassa vallitsi iltapäiväruuhka saapuessamme ja yrittäessämme löytää suorimman reitin autovuokraamoon.

AUTON VUOKRAAMINEN

 
Kaikissa matkaoppaissa kehoitetaan ja opastetaan yksiselitteisesti, että vuokra-autoa ei kannata missään tapauksessa ottaa Perussa. Kieltoa perusteellaan huippuvaarallisella liikenteellä, jossa ei juurikaan lakeja kunnioiteta ja jossa vallitsee isomman oikeus. Toisin sanoen lähinnä bussit ja rekat ajelevat miten sattuu ja edellyttävät, että pienemmät tienkäyttäjät väistelevät parhaansa mukaan. Matkantekoon suositeltiin paikallisia busseja, joilla on verrattain kattava reittiverkosto ja paljon vuoroja. Tästä huolimatta päätimme vuokrata oman auton pariksi viikoksi, jotta saisimme mahdollisuuden nähdä Perua monipuolisesti ja haluamamme aikataulun mukaan. Toisena perusteena olivat Arin 2.5 miljoonaa ajokilometriä mitä erilaisimmissa liikenneympäristöissä ja sitä kautta tullut luottamus, johon perulaiset bussikuskit ei meidän kriteereillämme yltäneet. Mainittakoon, että heti Cuscoon päästyämme luimme edellisenä päivänä tapahtuneesta bussiturmasta. Turistibussi oli pudonnut yli 300 metriä rotkon pohjalle - 17 kuollutta. Tunsimme tehneemme autoasiassa oikean ratkaisun.



TAPAHTUMIA


Liman historiallisessa keskustassa tapahtumia riitti joulukuun alkupäivinä. Kansainvälinen HSBC-pankki oli pyhittänyt San Martin-aukiolla sijaitsevan toimitalonsa joulutapahtuman käyttöön. Pankin sponsoroima kuoro esitti illan pimettyä joululauluja talon avatuista ikkunoista, eriväriset valotehosteet muuttivat rakennusta kulloisenkin laulun mukaan. Näytti kuin kuorolaiset olisivat olleet joulukalenterin avatuissa luukuissa laulamassa. Jouluesitys oli hyvin eloisa ja paikalliseen temperamenttiin sopiva. Oli siellä seassa meillekin tuttuja joululauluja kuten Petteri Punakuono, Jouluyö juhlayö ja Oi kuusipuu. Tapahtuman lopuksi oli tietysti ilotulitus. Konserttia kuunnellessa tuli monta kertaa mieleen, miten ihmeissään Andeilla asuvat inkat olisivatkaan tästä kaikesta, varmaan uskoisivat näkevänsä unta. Elämä näytti niin erilaiselta Andeilla Limaan verrattuna.


Läheisellä Plaza de Armasilla poliisit juhlivat 22. toimivuottaan. Jo aamulla oli katedraalissa messu ja aukiolla seisoi eri poliisiyksiköiden edustajia koko messun ajan. Värikkäimpiä olivat ehdottomasti eri soittokunnat. Sitten illan pimetessä aukion laidalla oli odotettavissa juhlakonsertti ja muuta ohjelmaa. Poliisipäällystön juhlat olivat viereisessä rakennuksessa, jonne juhlaväkeä purjehti tuon tuosta. Valitettavasti poliisien konsertin äänimiestä vaivasi ammattitauti eli kuurous, sillä ämyrit oli säädetty täysille. Sitä ei jaksanut kauaa kuunnella.


YACHT CLUB


   
Pursiseura sijaitsee Callaossa, jonne hotellistamme oli aika pitkä matka. Callao on hienoa kaupunkialuetta kuin Helsingin Kaivopuistoa. Kävimme katsastamassa pursiseuran ja sen ravintolan. Samalla tapasimme Franon, joka oli aiemmin tänä vuonna ystävystynyt s/y Aliisan Laurin ja Anninan kanssa. He kehuivat Franoa ja hänen kokkauksiaan, eikä turhaan. Mekin nautimme herkullisen kalalounaan siellä.


Pursiseuralla oli kova touhu käynnissä, kun viikonlopuksi oli järjesteillä jazzkonsertti. Meren päälle rakennettiin kuumeisesti esiintymislavaa, sillä konsertti oli veneitä varten, jotka oli tarkoitus koota esiintymislavan eteen. Aikamoiset järjestelyt alle sadalle veneelle yhtä iltaa varten.

PARQUE DE LA RESERVA



Vesipuisto on suhteellisen uusi Liman ylpeys ja kaupunkilaisten keidas varsinkin viikonloppuisin. Suihkulähteet ovat kyllä kauniita ja nykytekniikalla voidaan toteuttaa kaikkea ihmeellistä. Puiston kohokohta on illan pimeydessä esitettävä suihkulähdevaloshow. Vesi, musiikki, värit ja kuvat on sovitettu yhteen taidokkaasti. Taisimme kuulla jopa Sibeliuksen Valse Tristea siellä. 


LINNANJUHLAT 6.12.2010
 

Suora lähetys nettitv:n kautta itsenäisyyspäivän linnanjuhlista toi meille hauskan hyppäyksen Suomen talveen ja glamouriin. Olimme chattiyhteydessä Lauttasaaren kommentaattoripisteeseen ja vaihdoimme mielipiteitä vieraiden asuista ja tyyleistä. Kiva aamupäiväohjelma.

Limassa ei sada koskaan. Siitäkö johtuu, ettei asuinrakennuksiin rakenneta ollenkaan kattoja? Pitkät terästangot sojottavat taivasta kohti talojen yläpuolella ikään kuin odottamassa seuraavan kerroksen rakentamista. Niihin on ajan kuluessa kertynyt kaikenlaista kamaa, niissä kuivatetaan pyykkiä tms. Jos pääsee katsomaan Limaa 'kattojen' yläpuolelta, koko kaupunki näyttää hyvin keskeneräiseltä. Kunnon sadekuuro silloin tällöin virkistäisi kaupunkikuvaa merkittävästi, samalla se huuhtelisi nurkkia ja puhdistaisi ilmaa.


Postipakettien lähettäminen ei ollut mikään yksinkertainen prosessi. Ensimmäisellä kerralla piti ottaa ajokortista valokopio, joka liitettiin pakettiin ja joka kuuleman mukaan oli vielä Helsingissäkin tallella. Toisella kerralla ajokortin valokopion lisäksi meidän molempien piti antaa sormenjäljet pakettikorttiin. Postipaketeissa ei jätetä mitään sattuman varaan. Ilmeisesti Perussa ei ihmeemmin lähetellä paketteja. Muuten postijonot olisivat kilometrin mittaisia.


Koko Perussa teimme sen havainnon, ettei tupakanpoltto kuulu maan paheisiin. Näimme koko maassa ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän tupakoitsijoita. Siinä on köyhällä maalla aikamoinen kansantaloudellinen etu puolellaan. Kuukauden päivät vierähti Peruun tutustuen ja olimme hyvin tyytyväisiä valitsemaamme Etelä-Amerikan kohteeseen. Emme kertaakaan tunteneet oloamme turvattomiksi eikä meiltä yritetty ryöstää mitään. Pystyimme kulkemaan kuin missä tahansa vastaavan elintason maassa kaikkein syrjäisimpiä katuja ja kujia vältelleen pimeän tullen. Perulaisista meille jäi käsitys, että he ovat aika ujoja ja vetäytyviä, mikä oli jonkinasteinen yllätys.


2 kommenttia:

pirkko kirjoitti...

Olipa teillä värikäs joulunaika! Ja ainakin vähälumisempi kuin meillä täällä Suomessa...

Oikein hyvää vuoden jatkoa sekä suotuisia tuulia tänäkin vuonna

toivottavat
Pirkko ja Jari

Jiipee kirjoitti...

Syyriassa aikoinaan(1991) taloissa, joissa metallitangot oli sojottamassa taivaalle, tarkoitti rakennuksen keskeneräisyyttä, ja näinollen jotain veroa tms ei ollut vielä tarvinnut suorittaa, koska talo ei ollut valmis... liekö sitten sama perussa...