Iltapäivällä 22.12. telakkamiehet sitten saapuivat Seilin pukkeja irrottelemaan. Vähän väliä satoi kaatamalla. Telakan työnjohtaja Victor hoitelee itse kaikki veneiden siirrot, mutta nyt hänelle tuli pulma, kun nostolaitteen kaikki varret eivät toimineetkaan.
Siinä sitten kaatosateessa piti ruveta ensin etsimään vikaa ja sitten korjata se. Telakan muut miehet pitivät sadetta Seilin alla. Victor on monitoimimies ja vaihdettuaan monen metrin hydrauliletkun sai parin tunnin kuluttua kaikki nostovarret toimimaan. Victor hyppäsi nopeasti kuljetinlaitteen puikkoihin ja ei kun menoksi.
Ei siinä kauaa toimintaa testailtu, vaan Seili nostettiin oitis kyytiin ja siirrettiin nosturiin vesillelaskua varten. Veneen veteen lasku on aina yhtä sykähdyttävä hetki. Ari tarkisti vielä, ettei mistään vuotanut vettä pilssiin. Sen jälkeen Seili olikin valmis hinattavaksi (omasta moottorista puuttuu elintärkeitä osia) meille varattuun paikkaan D-laiturissa.
Tämä oli viimeinen mahdollinen hetki ennen joulua siirtyä veteen, sillä olimme kutsuneet jouluaatoksi vieraita jouluaterialle. Ihan mukavaa oli ajatella, että vieraamme voivat tulla laiturissa olevaan veneeseen. Olimme niin hyvillämme veteen pääsystä, että heti kohta halusimme kuvauttaa itsemme tonttulakeissa Seilin kannella.
Tämä oli vähän niin kuin joululahja monen viikon kuivanmaan elämän jälkeen. Aatonaattona Anne valmisteli seuraavan päivän joululaatikoita keittämällä bataatteja, porkkanoita ja riisipuuroa. Joulupiparit ja –tortut tuli jo paistetuksi telakka-alueella aikaisemmin sadepäivien puuhana.
Ensimmäiseksi aattoaamuna oli suunnitelmissa paistaa ostamamme 5kg:n kinkku. Anne pani uunin lämpiämään aamupalan ajaksi. Tuskin ehdimme aloittaa aamupalaa, kun uunin valo sammui ja huomasimme, ettei sähköä tule. Aluksi tietysti luulimme, että laiturilla olevasta sähkökaapista oli meiltä mennyt sulake, mutta aika nopeasti selvisi, että koko marinasta on sähköt poikki. Eipä siinä auttanut muu kuin ryhtyä tekemään muita aattoaterian valmisteluja ja toivoa, että sähköt palaisivat mahdollisimman nopeasti. Suunnittelimme generaattorin käynnistämistä, ellei sähköjä alkaisi kuulua. Kolmen tunnin odotuksen jälkeen sähköt palasivat ja pääsimme toden teolla jouluaterian valmisteluun. Alla olevan kuvan laatikot ovat vasta menossa uuniin, kuten tarkkaavainen lukija pystyy helposti havaitsemaan.
Aamutuimaan soitimme kotimaahan lähisukulaisille joulutoivotukset. 7 tunnin aikaeron takia päivä hupsahtaa nopeasti Suomen yöaikaan.
Anun lähettämä DHL:n kirjekuori saapui puolenpäivän aikaan jouluaattona. Tyynen meren sähköisten 'merikorttien' lisäksi sieltä löytyi muutama joulukortti ja vuoden 2011 viikkokalenteri. Joulukortit kiinnitimme seinälle luomaan joulutunnelmaa. Uuden vuoden kalenteri tulee olemaan päivittäisessä käytössä. Olimme edellisenä päivänä hakeneet viidakosta vähän silmäniloa jouluksi, papukaijakukan ja palmun oksan verran. Muutama joulukoriste meillä on mukana kotimaasta. Jouluaaton sää oli mitä helteisin ja aurinkoisin koko päivän.
Kutsumamme, yksikseen täällä olevat miehet, olivat saksalainen Michael Mirmel-veneestä ja telakka-alueen naapurimme amerikkalainen Billy Island Fever-veneestä.
Molemmille kerroimme valmistavamme mahdollisimman suomalaisen jouluaterian. Michael ei ole mikään kylmää purkkiruokaa haarukoiva yksinpurjehtija. Ollessamme Mirmelissä syömässä Michael kertoi harrastaneensa ruuanlaittoa vuosia ja käyneensä viikoittain ammattikokin vetämässä ryhmässä, missä ateriat valmistettiin alkuruuasta jälkiruokaan. Molemmat miehet olivat hyvin mielissään kutsustamme.
SEILIN JOULUMENU
Tervetulojuoma:
Mukaeltu glögi punaviinistä ja luraus Kossua
Alkupalat:
Majoneesitäytteiset munat, skandinaavisesti graavattua lohta, keitetyt perunat
Pääruoka:
Joulukinkkua, lanttulaatikon tapaan tehtyä bataattilaatikkoa, porkkanalaatikkoa, keitetyt perunat
Kinkkukastiketta, voisulaa, Seilin omaa sinappia
Punakaali-appelsiini-sipulisalaatti
Jälkiruoka:
Riisi-ananaskermavaahto, jonne kätketty 1 manteli
Kahvit, joulutortut, enkelipiparit ja konjakit
Ruokajuomat:
Punaviini, olut, Finlandia-snapsit
Vieraamme saapuivat täsmällisesti ja nautimme lämpimät glögit, ei mikään varsinainen hellejuoma, mutta ihan onnistunut illan aluksi. Alkupalat tekivät hyvin kauppansa viimeistä kalapalaa myöten. Ruokaa tarjotessamme sanoimme vieraillemme, ettemme millään tavalla pahastu, ellei heille maistu nämä perinteiset suomalaiset laatikot. Se oli turhaa, sillä molemmat söivät hyvällä ruokahalulla ja vielä santsasivatkin. Joululaatikot olivat heille tietysti täysin uusi tuttavuus. Bataattilaatikko maistui ihan samalta kuin, miltä meillä kotona on lanttulaatikko aina maistunut. Jälkiruokaan kätkettyä mantelia illan emäntä mainosti vieraille turhaan, sillä hän oli 'epäkohteliaasti' annostellut sen itselleen. Vieraille tietysti kerroimme, että mantelin saaja saa tehdä yhden salaisen toivomuksen. Billy sanoi heti, että kaikki tietävät, mitä hän toivoi: 'Että saisi kosteusvaurioista kärsivän veneensä kaupaksi.' Hän oli nyt tehnyt lopullisen päätöksensä hankkiutua veneestä eroon. Se oli osoittautunut hänelle liian isoksi ja vaativaksi projektiksi.
Joulutunnelmaa luodaksemme soitimme taustalla joululauluja, ensin aika kansainvälisiä ja myöhemmin ihan suomalaisia. Vieraamme ihastelivat esille panemiamme joulukortteja ja ihmettelivät, miten olimme saaneet postia.
Michaelin tunsimme jo ennestään ja tiedämme hänestä aika paljon. Tapasimme hänen tyttärensäkin aikanaan La Gomeralla ja Kap Verdellä. Billystä emme tienneet muuta kuin veneen ja sen, että hän on lääkäri. Ilmeni hänen olevan eläköitynyt armeijan lääkäri ja olleen mm. viidakkokoulutuksessa täällä Fort Shermanissa. Hän on 'sotinut' Vietnamissa, Väli-Amerikassa ja Punaisella merellä. Hänen juttujaan kuunnellessa niin Indiana Jones kuin James Bondkin kalpenisivat. Joka tapauksessa hyvin todentuntuisia ja melkein henkeäsalpaavia olivat Billyn tarinat. Nykyään Billy asuu vaimonsa kanssa Arizonassa, viihtyy hyvin tilavassa talossaan ja partioi vapaaehtoisjoukoissa ratsain Meksikon vastaista rajaa.
Koko jouluaaton sää oli ollut mitä hienoin ja illan pimetessä alkoi käydä miellyttävä viilentävä tuuli, joka tuntui myös Seilin sisätiloissa mukavasti. Tunnelma oli hilpeä ja miehet viihtyivät hyvin pitkälle keskiyön jälkeen. Heidän lähdettyä kaivoimme Anun Kaliforniaan tuomat ja Perussakin kiertäneet joulupaketit. Kiitos vielä kerran kaikille lämpimistä ajatuksista ja lahjoista. Perinteiset lahjakirjat tuli luetuiksi heti tuoreeltaan, kun joulupäivä valkeni kaatosateisena. Tapaninpäivänä oli sitten Annen synttäri ja taas avattiin paketteja. Olimme saaneet sellaisen yhteisen ja yhdistetyn synttäri-ja joululahjan. Päätimme avata sen Tapaninpäivänä. Olipa mainio idea, varsinkin venekäyttöön. Bookeen on e-kirjojen lukulaite, johon voi tallentaa jopa 1000 kirjaa netistä. Ari teki heti ensimmäiset hankinnat sinne ja on lukenut Bookeenia sen jälkeen päivittäin. Tapaninpäivä jatkui edelleen sateisena, oleilimme ja lueskelimme.
Joulun läheisyyteen osuu monta muutakin synttäriä, soitimme Arin äidille ja pyöreitä täyttäneelle vävyllemme onnittelut. Viattomien lasten päivänä Ari kyllästyi dieselmiehen odotteluun. Näimme melkein joka päivä hänen autonsa ja milloin kukakin tiesi miehen olevan tulossa meidän veneeseen. Sitä käyntiä ei kuitenkaan ikinä kuulunut. Niinpä Ari päätti mennä istumaan Andyn auton luokse ja odottamaan hänen tuloaan. Työpäivän päättyessä Andy saapuikin ja Ari tiedusteli, miksei hän tule Seiliin. Niin kuin niin monta kertaa aiemminkin hän sanoin tulevansa huomenna. Tämä ei enää kelvannut Arille, joka melkein korvasta kuljetti miehen meille irrottamaan ruiskutuspumppua. Hän oli kovin nolona jouduttuamme odottamaan viikkotolkulla, mutta teki huolellista työtä ja otti pumpun mukaansa. Siinä vierähti 3,5 tuntia Andyn iltaa ja välillä menivät taas sähköt poikki marinasta. Onneksi on otsalamput keksitty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti