Rogelio piti meitä hyvin ajan tasalla tieolosuhteista ja soitti seuraavana aamuna kertoen, että liikenne on alkanut kulkea Shelter Bayhin. Hommasimme hotellista taksin ja suuntasimme kimpsuinemme ja kampsuinemme kohti marinaa. Joissain paikoissa vettä oli vielä monta kymmentä senttiä tiellä ja tietöitä tehtiin tien pinnan nostamiseksi alavimmista kohdista. Lopulta pääsimme yli Gatún-sulun ja tuttuja maisemia pitkin kohti marinaa. Kiirehdimme Seiliin, joka oli nostettu varastoalueelta työalueelle. Ensisilmäyksellä kaikki näytti olevan kunnossa. Kosteudenpoistolaite oli tehnyt omaa tärkeää tehtäväänsä koko poissaolomme ajan.
Luovuimme laitteesta ja aloimme käyttää Seilin omaa lämmityslaitetta kosteudenpoistoon ja toisaalta lämmityslaitteellekin teki hyvää käyttää sitä, sillä se saattaa mennä epäkuntoon liian vähäisen käytön takia. Sitähän ei ole tarvittu sitten Skandinavian. Lämpötilat täällä Panamassa pysyttelivät koko ajan reilusti yli +20 asteen ja sillä tavalla sadekaan ei haitannut, kun ei tullut vilu.
Ensimmäinen päivä meni enemmän ja vähemmän ihmetellessä paikkoja tarkistellen ja ympäristöä katsastellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti