sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

PANAMA, SHELTER BAY MARINA 28.2.-5.3.2011

Olemme olleet Panamassa niin kauan, että päätimme ostaa itsellemme matkamuiston, kuna-intiaanien käsityön, molan. Molakäsitöissä kangaskerroksia asetetaan päällekkäin. Kangaskerroksia leikataan lintu- ja kasviaiheisiksi kuvioiksi. Leikatut reunat käännetään ja ommellaan käsin. Näin eriväriset allekkain asetellut kankaat tulevat esiin ja muodostavat kuvioita. Kuvioaiheet ovat samoja, joilla kunat maalasivat ihonsa ennen eurooppalaisten tuloa heidän asuma-alueilleen Panaman kanavan tienoille. Kuna-intiaanit ovat kotoisin San Blas -saarilta, jotka sijaitsevat Panaman Atlantin puoleisella rannikolla. Mola on kuna-intiaanien sana, joka tarkoittaa kuna-naisten puseroa. Se on koristeltu etu- ja takapuolelta edellä mainituilla käsitöillä.


Varaosien kuumeinen odottelu väritti koko viikkoa ja loppuviikosta saimmekin 2 pakettia. Toisen sisältö vastasi tilaustamme ja osia verratessamme purettuihin totesimme osien olevan oikeita. Sen sijaan toisen lähetyksen osat eivät olleet purettujen osien kanssa samanlaisia. Tästä seuraa uusi toimitus. Koko edellisviikon Espanjassa harhaillut paketti on saatu tällä viikolla matkaan ja paketti on odotettavissa viikonlopun aikana Panama Cityyn, tosin lunastus on aikaisintaan ensimmäisenä arkipäivänä. Kävimme kaikissa kolmessa paikallisessa kuriirifirmassa puhumassa etukäteen, että meille on tulossa kiireellisiä lähetyksiä. Se kyllä auttoi siinä mielessä, että pystymme noutamaan paketit itse ja näin säästämään aikaa. Espanjasta tuleva paketti on vähän hankalampi tapaus, sillä joudumme menemään Panama Cityyn ja tullaamaan sen itse. Teemme senkin mielellämme, jotta jouduttaisimme varaosien saamista.


Shelter Bayhin suuntautuva autoliikenne kulkee Panaman kanavan ehdoilla. Moneen kertaan mainitut Gatún-sulut täytyy ylittää matkalla. Vuokra-autolla liikkuessamme olemme nimenomaan illansuussa ja illalla joutuneet odottelemaan parikin tuntia pääsyä sulkujen yli. Ihan kuin kiusantekona kanavan liikennevalojen hoitaja saattaa päästää vain toisen puolen liikenteen jopa kaksikin kertaa peräkkäin. Siinä vaiheessa suhteellisen rauhalliset panamalaiset alkavat osoittaa mieltään soittamalla äänimerkkejä. Ruuhka-aikaan useita, aseet vyöllä olevia kanavaviranomaisia on ohjaamassa liikennettä ja ehkä rauhoittamassa samalla mielialoja. Panaman kanava on valtiolle rahasampo ja uutta kanavan laajennusta tehdään vimmatulla vauhdilla. Saa nähdä, miten käy tulevaisuudessa, kun Kiina ja Kolumbia suunnittelevat Atlantilta Tyynelle merelle ulottuvaa rautatietä. Siitä Panaman kanava saa todellisen kilpailijan ja joutuu varmaan puntaroimaan kilpailukykyään aivan uudelta pohjalta.


Täältä Shelter Baystä lähtiessämme aamuisin ajelemme kuin 3D-elokuvan tunnelmissa, sillä keltaisia perhosia lentelee sakeana parvena. Emme ole ikinä nähneet niin paljon perhosia. 


Päivittäiset havainnot iguaaneista kertovat myös omalta osaltaan elävämme Panaman kevättä. Iguaanin liha on kuulemma herkullista. Sitä ei kuitenkaan ole saatavana ravintoloiden ruokalistoilla. Yhdellä iltalenkillämme edessämme tietä ylitti valtavankokoinen koppakuoriainen. Kauempaa se näytti ihan taskuravulta lähinnä kokonsa puolesta. Jotain mittasuhdetta saadaksemme Ari pani 44-numeroisen lenkkarin koppiksen viereen, kun otimme kuvan. Isot vihreät papukaijat ovat nyt myös aktiivisimmillaan.


Teimme Mailan ja Heikin kanssa vaihtokauppaa perinteisistä kirjoista. Niitä on nyt lueskeltu ajankuluksi, e-kirjoja on latailtu ja luettu sekä tietysti netistä on luettu kotimaisia iltapäivälehtiä, uutisia ja Hesarin digilehteä. Aika hyvin olemme perillä tämän päivän puheenaiheista Suomessa. Kyllä sitä 'painomustetta' tuhlataan niin turhalta tuntuviin aiheisiin ja uutisiin. Kait sitä hömppää pitää olla – ja paljon.


Ari uusi vuokra-auton sopimuksen edellisenä perjantaina. Maanantaina juuri ollessamme yhdessä kuriirifirmassa hoitamassa näitä varaosalähetysten asioita, Arin kännykkä soi, vuokrafirmasta soitettiin, että käytössämme oleva auto täytyy katsastaa – ei mitenkään 'mañana', vaan heti. Olimme aivan ymmällämme, miten perjantaina ei tiedetty, että katsastuksen on tapahduttava viimeistään seuraavana maanantaina. Tämä kuvaa hyvin täkäläistä mentaliteettia, ei katsota yhtään nenää pidemmälle. Niinpä sitten kiirehdimme vuokrafirmaan ja sieltä edelleen katsastukseen. Meille kerrottiin, että kuljettaja voidaan jopa pidättää, jos hän ajelee katsastamattomalla autolla. Katsastus oli ihan oma kokemuksensa. Saimme istua autossa sisällä ja pitää sen käynnissä katsastuksen ajan, että ilmastointi toimii. Sitten yksi mies kohdisti paksun kaapelin päässä olevan kameran autoon päin. Valohoitoa vastannut videokatsastus kesti tuskin viittä minuuttia kauempaa. Katsastuksessa tarkistettiin auton väri ja rekisterikilpi, asia oli sillä selvä. Meidän oli hyvä jatkaa matkaa täysin sileillä renkailla ja jarruilla, joista aika ajoin kuului ikävää ääntä, kun metalli hankasi metallia. Pääasia, että auto oli katsastettu ajallaan.


Iridiumin sähköpostiasiaa koskevat tietokonekonfiguraatiot annettiin paikallisen it-alan perhefirman hoitoon. Anne teki suklaakääretortun Arin nimppareiden kunniaksi. Kylläpä se maistuikin pitkästä aikaa hyvältä. Meidän naapurit täällä laiturissa vaihtuvat tiuhaan. Nyt viereemme saapui Hallberg Rassy 43 sluuppi amerikkalaismiehistöineen. He kutsuivat meidät drinkeille yhtenä iltana. Miehistöön kuului isä ja poika sekä veneen entinen omistaja, joka oli purjehtinut paljon myös Euroopan vesillä. Seuraavana päivänä hekin sitten jo suuntasivat kanavalle. Saatamme hyvinkin nähdä veneen kipparia poikineen vielä Tyynen meren puolella.


Ei kommentteja: