Edellisellä viikolla hommasimme Ecuadorin kohteliaisuuslipun Balboan alueella olevasta karttamyymälästä. Myyjä esitteli meille asiantuntevasti, mikä ero on Kolumbian, Venezuelan ja Ecuadorin lipuilla, kun ne ovat perusväreiltään ihan samanlaiset. Seiliin palatessamme epäilys kuitenkin heräsi, kun lippu näytti aivan Kolumbian lipulta. Tarkistimme asian lippuluettelosta – meille oli myyty väärä lippu, siis Kolumbian lippu.
Yritimme palauttaa Kolumbian kohteliaisuuslippua myymälään, mutta myyjä ei halunnut väitellä sen enempää Ecuadorin lipusta, kun hän oli mielestään myynyt meille oikean lipun. Nautimme Mailan ja Heikin kanssa lounaan jahtiklubilla ja lopetellessamme lounasta ilmestyi meidän rikimies mukanaan Seilin valmis vantti. Sitä ennen aamupäivällä olimme saaneet hankituksi USB/RS232-piuhan Iridiumiin sähköpostiyhteyttä varten. Tuntui kuin tämä maanantaipäivä toisi ratkaisun yhteen jos toiseenkin ongelmaan.
Jo tutuksi tullut kolumbialainen Geiler pesi Seilin vesirajan öljystä ja tiistaina nostimme hänet mesaanimastoon kiinnittämään uuden vantin yläpäätä. Vinssasimme hänet ylös ja hän sai vantin paikalleen. Hilattuamme miehen alas Ari alkoi kiinnittää vantin alapäätä ja voi turkasen turkanen – vantti oli liian pitkä! Ari katsoi parhaaksi, että rikimies tulee itse Seiliin nyt, kun vantti on jo yläpäästä kiinni. Rikimies ei ollutkaan mitannut vaijeria Seilin alkuperäisen vantin mukaan, vaan niiden Colónista ostettujen, liian pitkien mukaan. Hänellä on niin suurisuuntaiset jutut suunnitteilla, ettei tainnut oikein jaksaa keskittyä tällaisiin pikkujuttuihin. Väkisin tulee mieleen taivaanrannanmaalari. Hän ei ole syntyperäinen panamalainen, vaan uusi-seelantilainen, mutta riittävän monta vuotta täällä on tehnyt tehtävänsä keskittymiskykyyn ja asioiden hoitoon.
Ari tutki taas Iridium-sähköpostiyhteyttä saatuaan uuteen välipiuhaan tarvittavat ajurit. Jotain meni pieleen, kun ajurien asennus keskeytyi. Mike Baker tuli poikansa kanssa keskiviikkona lyhentämään vanttia. Hän on kova höpöttämään samalla, kun tekee hommia ja se ilmeisesti häiritsee myös hänen keskittymistään. Siinä selittäessään hän mittaili vanttia meidän 2 metrin puisella mitalla ja merkitsi oikean pituuden, liikaa oli vajaat parikymmentä senttiä. Kun hänen piti ruveta katkaisemaan vaijeria, hän ei löytänytkään tussilla tekemäänsä merkkiä vaijerista, vaikka muisti ylimääräisen mitan olleen 18,4cm. Hänen etsittyä merkkiä oman aikansa Arikin alkoi etsiä sitä ja merkki löytyi siitä meidän puisesta mitasta! Ei suinkaan 18,4cm:n kohdalta, vaan 184cm:n kohdalta, kun hän oli mitannut sieltä 2metristä alaspäin. Annelle tuli mieleen taas kerran hölmöläisten tarinat, missä veneen laitaan tehtiin merkki verkon paikasta. Jotenkin ei vaan tämän miehen toiminta oikein vakuuttanut. No, kun uudet mittaukset oli tehty ja vaijeri pantu oikeasta kohdasta poikki, vaijerin pää kiinnitettiin Norseman-päätteeseen ja vantti pantiin paikalleen. Rikimies tutki muutkin mesaanimaston vantit ja oli sitä mieltä, että kyllä niiden pitäisi kestää. Näin meille on sanottu pari kertaa ennenkin – aika näyttää.
Torstaina meillä oli vielä treffit KasteHelmin Mailan ja Heikin kanssa suunnitelmissamme tehdä erilaisia hankintoja venetarvikeliikkeistä. Yksi Panama Cityn valtaväylistä, Transistmica, oli valtavan ruuhkainen ja lopulta liikenne pysähtyi kokonaan. Kaikki meitä edeltäneet autot alkoivat peruuttaa ja kääntyä takaisin tulosuuntaansa. Syynä liikennetukkoon oli joku mielenosoitus. Mielenosoittajat olivat sulkeneet yhdestä kohtaa koko valtaväylän. Se aiheutti seisovat ruuhkat monelle lähikadulle. Ruuhka alkoi helpottaa jossain vaiheessa ja pääsimme määränpäähämme, Abernityn venetarvikeliikkeeseen. Sieltä löytyi kaikenlaista tarpeellista tavaraa. Jatkoimme hankintamatkaamme vielä Flamencon kahteen liikeeseen, Pesquerosiin ja Teknomarineen. Täältä saimme mm. uudet Ecuadorin kohteliaisuusliput. Niihin oli erikseen tikattu Ecuadorin vaakuna. Edellisellä lippukauppiaalla ei ilmeisesti ollut tällaista vaakunallista lippua ja siksi yritti vakuuttaa, että kyllä se Kolumbian lippu käy. Mielestämme on jonkunmoinen loukkaus liehuttaa Kolumbian lippua Ecuadorissa.
Olemme ajelleet Colónin ja Panama Cityn väliä pitkin vanhaa tietä. Siellä näkee paremmin, miten tavalliset ihmiset asuvat ja elävät. Mitä lähemmäs Panama Cityä tullaan, tie muuttuu todella kauniiksi puistotieksi. Myöhemmin tie myötäilee Panaman kanavaa ja ohittaa Mirafloresin sulut. Vanhalta tieltä pääsee kätevästi sekä Balboaan että Albrookiin, joka on todellinen hienostokaupunginosa. Sellaista asuinaluetta emme ole nähneet vielä missään muualla täällä Panamassa.
Koko viikon tärkein asia, varaosatilaus USAsta ei ole edennyt mihinkään useista sähköpostiviesteistä huolimatta. Mielialamme asian tiimoilta vaihtelivat varovaisesta toiveikkuudesta pettymykseen ja suuttumukseen. Toimittaja vastasi kaikkiin kysymyksiin toimitusajasta niin ympäripyöreästi, että niistä ei ole ollut mitään iloa, ennemminkin vain suututtaneet. Se luvattu 1-2 viikon toimitusaika olikin todellisuudessa laskettu siitä, kun varaosat ovat hänellä. Siitä, milloin osat ovat hänellä, ei taida kellään olla tietoa. Sitä paitsi toimittaja ilmoitti, että kaikkien asiakkaiden tilaukset ovat kiireellisiä – totta kai – ei kukaan varaosia huvikseen tilaa. Pikkuhiljaa mieliimme on hiipinyt ajatus, että tämä toimittaja on häikäilemätön huijari. Jos hän olisi oikealla asialla, hän kertoisi edes jonkun toimitusajan esim. 1 kuukausi vai 1 vuosi. Kun ei saa mitään selvää ja varmaa vastausta, se stressaa suunnattomasti. Viikot kuluvat eikä edistystä tapahdu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti