Aiemmin olemme maininneet huonokuntoisista Panaman teistä. Täällä Shelter Bayn tiellä on yksi paha monttukohta, jota puut varjostavat päivisin ja pimeällä sitä on vaikea havaita. Päätimme helpottaa omaa ajoamme ja ehkä muidenkin, etsimällä siihen oranssinvärisen kartion. Se on Panaman suosituin 'liikennemerkki', sillä vähän väliä jossain kaivetaan ja alue eristetään näillä kartioilla. Löysimme yksinäiseltä paikalta Panama Cityn tien varresta kartion, jonka sujautimme takakonttiin. Oman käden oikeudella siirsimme varoituskartion paikasta A paikkaan B. Päästyämme Shelter Bayn tielle Ari pysäytti kuoppapaikkaan ja laittoi kartion mielestään sopivaan paikkaan. Tuskin vuorokautta myöhemmin olimme taas liikkeellä ja oranssi kartio oli hävinnyt. Joku oli keksinyt sille parempaa käyttöä – itse asiassa sillä on kätevä varata itselleen vaikka parkkipaikka. 99%:in varmuudella sitä ei kukaan palauttanut omistajalleen.
Viikon pääaihe luonnollisesti on ollut tuskastuttava odottelu varaosien tarkasta toimitusajasta.Kahden viikon kuluttua kiireisestä kyselystämme saimme vihdoin suomalaiselta toimittajalta tarjouksen. Sieltä ei ollut kaikkia osia saatavana, joten Ari alkoi kuumeisesti etsiä netistä muita toimittajia ja löytyihän niitä. Alkoi näyttää siltä, että eri puolilta Eurooppaa saataisiin kasaan tarvitsemamme osat. Teimme tilaukset ja pyysimme toimitukset kuriirilähetyksinä.
Olemme tilanneet tänne Panamaan paljon Tyynen meren kirjallisuutta, johon pikkuhiljaa olemme alkaneet tutustua. Ajatukset ja mieli ovat jo kovasti siellä päin – todellisuus pitää meitä vielä täällä Shelter Bayssa. Marinassa tehdään kovasti erilaisia rakennushommia: yksi laituri lisää on tulossa, uudet suihku- ja WC-tilat ovat tekeillä, ravintolaan tehdään kasvojenkohotusta ja 'kauppa', venetarvikeliike ja fitness-huone ovat saaneet omat kylttinsä.
Öljyä kelluu marinaan aina sopivan tuulen mukana ja pahimmillaan sitä on ihan mustana mönjänä veneiden välissä. Marinassa ei juurikaan välitetä asiasta, onhan syyllinen tiedossa. Ihmeellistä, että sitä kaatunutta laivaa ei ole eristetty öljypuomein tai muutenkaan tehty mitään öljyn leviämisen estämiseksi. Sentään keltaiset valopoijut on laitettu, ettei kukaan törmää siihen pimeässä. Muuten tässä asiassa on välinpitämättömyys huipussaan. Jokainen veneilijä kärsii tietenkin nahoissaan, kun veneen vesirajaan kasautuu monen sentin öljykerros.
Laskiaisen läheisyys kalenterin mukaan vaikutti meidän ruokalistaan kuluneella viikolla. Anne leipoi pikkupullia ja voisilmäpullia. Vähän on tässä arveluttanut, alkaako leipomistaidot ruostua, kun pullanpaisto on jäänyt vähemmälle. Purkkiherneistä tehtiin hernekeittoa, joka syntyi suhteellisen nopeasti ja oli oikein maukasta. Jälkiruuaksi oli laskiaispullia.
Colónin hurjamaineinen ja surkea kaupunki on alkanut tulla meille tutuksi, kun melkein päivittäin käymme vuokra-autolla toimittamassa jotain asiaa. Yhtenä päivänä näimme risteilysatamassa Aida-risteilylaivan. Olemme tainneet mainita useammankin kerran nähneemme sen Euroopan vesillä ja Karibialla.
Ari tilasi jo edellisellä viikolla marinan venetarvikeliikkeestä ankkuriketjua lisää 40 metriä, yhteispainoltaan 70 kg. Tällä viikolla saimme ketjun ja vedimme Seilin ketjuboksista loputkin 50 metriä ketjua laiturille. Ari hakkasi liitoskappaleen paikalleen. Merkitsimme ketjun kymmenen metrin välein punaisella ja keltaisella maalilla ja teimme vielä 'tuplakoodauksen' samanvärisillä nippusiteillä. Uskomme pärjäävämme 90 metrin ankkuriketjulla Tyynellä merellä.
Panama Cityssä tuli taas tällä viikolla käytyä ja ajoimme Puente de las Americas-sillan yli pari tuntia Tyynen meren puoleista Panamaa katsomaan Panamerican Hihgwayta pitkin. Onneksi menimme, sillä maisemat olivat kuin toisesta maasta. Ihmiset elävät siististi, juurikaan ei näkynyt roskia tienvarsilla ja pihoilla oli kauniita istutuksia. Tienvarsilla oli kaikenlaisia myyntikojuja. Mitään tällaista ei näe täällä Colónin alueella. Tavallinen colonlainen pukeutuu kyllä siististi, kulkee hauskasti maalatulla ja tuunatulla paikallisbussilla, heittää huoletta kaikki roskat ja juomapullot ulos auton ikkunasta. Täällä puhutaan paljon varastelusta ja ryöstelystä. Ilmeisesti sen takia Colónin alueella ei ole näitä tienvarren myyntikojujakaan. Tyynen meren puoleisella rannikolla on Costa Verde ja Costa Blanca. Niihin rakennetaan vimmatusti erilaisia loma-asuntoja ja hotelleja. Rannat onkin usein blokeerattu niin, että tavallisella kansalla on vain kapea kuja, mistä pääsee rannalle. Joka tapauksessa tämä puoli Panamaa oli miellyttävä tuttavuus aika ankean Colónin alueen jälkeen. Palasimme takaisin samaa reittiä ja ylitimme jälleen Puente de las Americas-sillan, jonka alitse olemme menneet jo pari kertaa ollessamme köysimiehinä.
Marinassa on paljon hollantilaisveneitä. Naapuriimmekin tuli Luna Azul-niminen purjevene. Ehkä reilun viikon verran marinassa viihdyttyään he päättivät lähteä Chagres-joelle, ennen kuin menevät Panaman kanavasta läpi. Chagres-joelle meno on suhteellisen vaativa, kun pitää huomioida vuorovesi ja kapeaa väylää ympäröivät riutat. Heidän kerrottuaan suunnitelmansa päätimme ajaa San Lorenzon linnoitukselle katsomaan ja ottamaan kuvia veneen saapumisesta joelle. Parin kymmenen minuutin odottelun jälkeen Luna Azul ilmestyi näkyviin ja kohta alkoi 'pujottelu' joelle. Näppäilimme kuvia ja vilkuttelimme Marionille ja Bertille.
San Lorenzossa voi nähdä todella kummallisen mallisia linnunpesiä, ne muistuttavat ennemminkin oksalle roikkumaan pantuja koreja. Luna Azulin jälkeen naapuriimme tuli taas hollantilainen vene, hyvin riisutunnäköinen kilpavenettä muistuttava alumiinivene. Sen kannella oli vain erilaisia vinssejä, joissa erivärisiä köysiä. Koko miehistö oli ketjupolttajia, niinpä heitä vaivasi pahan kuuloinen tupakkayskä, jota tietysti helpotettiin sytyttämällä uusi tupakka. Aika railakkaita juhlijoitakin he olivat ja miehistö lisääntyi yhdellä, kun kolumbialaisneitonen vaihtoi ranskalaisveneestä naapurimme kyytiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti