Noin 70 kilometriä Sacramentosta etelään valtatietä nro 5 on Stocktonin suurehko kaupunki. Siellä oli hyvä tehdä seuraavan viikon ruokaostokset ja hommata varalle jälleen kerran uusia kameran muistikortteja. Sen jälkeen siirryimme ajelemaan pikkuteitä, jotka ovat mielenkiintoisempia kuin valtatiet. Siellä sai jonkinlaisen käsityksen alueen elämästä ja sen tärkeimmistä elinkeinoista, mikä näytti olevan maatalous hyvin laajassa merkityksessä. Kiireiset korjuutyöt olivat käynnissä, tuntui kuin kaikki kypsyisi yhtä aikaa: tomaatit, kurpitsat, viinirypäleet, maissi, persikat, päärynät ja omenat.
Hevoset, lehmät ja lihakarja laiduntavat kuivilla, kullankeltaisilla vainioilla ja hakeutuvat varjoon auringolta yksinäisten puiden alle. Minkään valtakunnan viljely ei näillä mailla onnistuisi ilman vesien kanavointia ja kastelujärjestelmiä.
Intiaanitarina kertoo, että miehen ja vaimon riitely ja tappelu päättyi siihen, että harmistuneet henget jähmettivät heidät kiviksi, ikuisiksi ajoiksi kasvotusten laakson yli. Tänä päivänä niitä kutsutaan Half Domeksi ja North Domeksi, kaksi jyrkkää vuorta, jotka hallitsevat Yosemiten kansallispuiston maisemaa. Laakson pohjalla tuntui siltä kuin jyrkät graniittiseinät nousisivat joka puolelta eikä ihme, sillä osa Sierra Nevadan vuoristoa kuuluu Yosemiten yli 3000 neliökilometriä käsittävään kansallispuistoon.
Kuulemma yli 3 miljoonasta kävijästä suurin osa, niin kuin mekin, käy vain Yosemiten laaksossa, joka on vain sadasosa koko kansallispuistosta. 180 km pitkä Merced-joki kiemurtelee Yosemiten laakson pohjalla.
Jotenkin ajattelimme, että sesonki on hiipumassa, ettei turisteja enää olisi ruuhkaksi asti. Siinä erehdyimme. Kaikki leirialueet olivat täynnä. Eivät ne niin kauhean viihtyisiltä vaikuttaneet, kun kuiva maa pölysi mahdottomasti. 'Happamia', sanoi kettu pihlajanmarjoista, vai miten sitä sanotaan? Nämä kuuluisat kansallispuistokohteet keräävät kävijöitä niin kauan kuin ovat auki. Muutama vuosi sitten maaliskuussa pyrimme Yosemiteen idästä, mutta tie oli vielä suljettu talven takia.
Yosemite tarjoaa vähänkin luonnosta kiinnostuneelle runsain mitoin vaihtoehtoja. Siellä on tasamaalla kulkevia kävelyteitä, vaativampia vaellusreittejä, ehkä huipentumana Half Domen huipulle kiipeäminen ja kalliokiipeilyä voi harrastaa myös El Capitanin kupeissa.
Luonto on moninainen kasveineen ja eläimineen, erityisesti vesiputoukset tuntuvat kiinnostavan kävijöitä – jopa ilman vettä. Nyt oli nimittäin kuivin aika vuodesta eikä jokaisesta kuuluisasta putouksesta valunut pisaraakaan. Joissakin sentään vielä riitti vettä, niin kuin Bridal Fallsilla, Tuuli 'heittää' vettä niin, että putousvesi näyttää aivan morsiushunnulta. 'Huntu' näytti näin vähävetiseen aikaan kovin hennolta.
Toinen putous, jolle lähdimme ihan vaellusmielessä, oli Vernal Falls. Reitin pituus oli 3 mailia ja menomatka käytännössä ylämäkeä. Aamulla laakson pohjalla vallitsi vielä mukava viileys eikä vaellusreitillekään osunut auringonpaiste vielä joka kohtaan. Jyrkkä polku nosti sykettä ja pani välillä ihan puuskuttamaan. Mitä lähemmäksi Vernal Fallsia tulimme, sitä jyrkemmäksi ja hankalammaksi kivikoksi polku muuttui eikä jyrkillä rinteillä tietenkään mitään kaiteita ollut. Perille päästyämme istuskelimme ihailemassa putousta ja teimme pientä tankkausta paluumatkaa varten, joka olikin sitten aika helppoa alamäkeä, kun polvet ovat kunnossa.
Loppumatkasta huomasimme auringon nousseen täyteen korkeuteensa, se teki reitistä todella pakahduttavan. Me onnekkaat olimme tulossa alas, useimmat olivat menossa ylöspäin.
Yosemiten laaksossa on aivan kuin satulinna, Ahwahnee-hotelli. Vuonna 1927 valmistunut rakennus on majoittanut niin kuninkaallisia, presidenttejä kuin muitakin kuuluisuuksia. Mikäpäs siinä, yksityisyys on taattu, jos varaa paikan vain omaan käyttöön. Eniten siellä taitaa kuitenkin majoittua tavallisia turisteja, jotka ovat valmiit maksamaan vähän enemmän hotelliyöstä ja halukkaita noudattamaan illallisen pukeutumiskoodia. Kurkistimme tietysti uteliaisuuttamme sisälle, jossa oli upeat puitteet meneillään olevasta remontista huolimatta. Oleskelutilat olivat korkeat ja paljon erilaisia huoneita, missä voi istuskella ja ihailla isoista ikkunoista näkyvää maisemaa.
Moni-ilmeisestä luonnosta on mainittava erikseen mammuttipetäjä (Giant Sequoia), joka on tilavuudeltaan maailman suurin puu ja siksi myös maailman pitkäikäisimpiä puulajeja. Moneen kertaan olemme puhuneet luonnon sytyttämistä metsäpaloista, joita olemme alkaneet ymmärtää luonnonilmiönä ja ekologian kannalta välttämättöminä. Mammuttipetäjän leviäminen suorastaan vaatii metsäpalon, sillä sen käpy ei aukea eikä näin ollen levitä siemeniä, ennen kuin metsäpalon kuumuus avaa sen. Kyllä Yosemitessakin on metsää palanut ja mammuttipetäjän tulevaisuus näyttää turvatulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti