KOA-alue, jolla yövyimme oli keskellä punapuumetsää (Redwood), josta Crescent City on kuuluisa. Punapuiden sanotaan olevan suora linkki dinosaurusten aikaan. Vaikka puu kaatuisi, kohta sen rungosta alkaa versoa uutta. Punapuun siemen on tomaatin siemenen kokoinen, mutta siitä voi kasvaa Vapauden patsasta korkeampi jättiläinen.
Punapuut kasvavat yleensä ryhmissä, joista parhaat esimerkit näimme Crescent Cityä lähellä olevassa punapuupuistossa. Vanhimpien pystyssä olevien puiden iäksi arvioidaan yli 2000 vuotta. Puiden kokoa on ihan mahdoton yrittää tallentaa kameraan. Teimme puistossa mukavan aamulenkin, joka huipentui köysiratavaunun kyytiin korkealla, korkealla puiden yläpuolella. Huipulta avautuivat näkymät kauas joka puolelle. Taas meidät rankattiin senioriluokkaan ja saimme liput vähän halvemmalla hinnalla.
Puiston yhteydessä oli kymmeniä eri intiaaniheimoja esittelevä museo, jonka kiersimme suhteellisen ripeästi. Syvällisempi paneutuminen intiaaniheimoihin vaatisi aivan oman tutkimusmatkansa. Se nyt on tullut selväksi, että niitä on ollut valtavasti joka puolella Pohjois-Amerikkaa ja heidän jälkeläisiään elää edelleen, jotkut kunnioittaen verenperintöään, jotkut sopeutuen nyky-yhteiskuntaan. Intiaanien käsityöt ja taidokkaasti käsin tehdyt tarvekalut jaksavat aina ihastuttaa.
Redwood National Park on valtava alue ja ajoimme sen halki kulkevaa kapeaa ja mutkaista tietä. Alhaalla laaksossa peuralauma oli tullut aamupalalle aivan tienlaitaan. Mikään muu ei tuntunut niitä hätkähdyttävän kuin komean urospeuran komentoääni. Peuralauma sai aika monet autoilijat pysähtymään ja ottamaan kuvia, niin kuin meidätkin.
Tämä päivä oli alkanut aurinkoisena ja sellaisena jatkuikin ajaessamme etelään edelleenkin Highwayta 101, jolta poikkesimme Avenue of The Giants (Jättiläisten puistotie) –nimiselle tielle. 'Puistotie' on 31 mailia (50km) pitkä ja osa vanhaa Highway 101:tä. Sillä alueella sanotaan olevan huomattavin punapuuesiintymä. Tie kiemurtelee osittain 320 kilometriä pitkän Eel-joen mukaan.
Punapuut ovat maailman korkeimpia puita ja niiden keskellä sitä tuntee itsensä todella pieneksi. Tietenkin niiden korkeuden (80-100m) kuvaaminen tavallisilla pokkareilla on aika mahdoton tehtävä, kun National Geographyn kuvaajaltakin kului yksi vuosi suunnitteluun, 3 viikkoa valmisteluun ja lopulta hänellä oli 84 otoksen palapeli, joista kokosi kuvan YHDESTÄ puusta. Siinä on pientä perspektiiviä kuvaamisen vaikeuteen pikavisiitillä. Rungon paksuuskin voi olla kolmisen metriä, maksimissaan jopa 8 metriä. Nämä havupuut kasvavat vain Tyynen meren läheisyydessä Oregonin ja Kalifornian alueella.
Tässä kyyhkyläiset eivät ole kiven, vaan puun sisässä.
Jonkinlaista osviittaa punapuiden koosta antaa Klamathissa sijaitseva 'drive-through-tree' (läpiajettava puu). Vaikka puunrungossa oleva aukko iso onkin, ei meidän Majesticilla ollut sinne asiaa. Kävelimme kuitenkin katsomaan paikkaa ja yksi urhea isolla pickupillaan halusi yrittää läpi. Se oli ehdottomasti maksimikoko siihen reikään, mutta läpi tuli vain pieni naarmu peilissä. Pitäähän joku muisto jäädä.
Amerikkalaiset ja kanadalaiset eivät kaihda superlatiivien käyttöä esitellessään mitättömintäkin nähtävyyttä tai vastaavaa, aina löytyy jonkun alueen suurin, paras tai ainutlaatuisin. Hienoja esitteitä olemme pikkuhiljaa 'oppineet' lukemaan ja yritämme itse etsiä puolueetonta tietoa. Joka paikkaan ei voi tutustua, jostain hienosta paikasta on saatettu ajaa ohi. Se kuuluu tällaiseen matkailuun. Onneksi kuitenkin punapuista meillä oli jotain ennakkotietoa.
Aikanaan palasimme takaisin isolle valtatielle, mutta sitä jonkin aikaa ajettuamme päätimme siirtyä sisämaahan päin ja pienemmille teille. Ja totisesti niitä pieniä sivuteitä löytyi mitä ihastuttavimmissa maisemissa. Tietä reunustivat hedelmä- ja viinitarhat ja meistä tuntui, että olimme ainoa RV niillä teillä. Camping-alueitakaan ei ollut yhtä tiheästi kuin ison tien varressa, mutta lopulta sellainen löytyi kauniin järven, Clear Laken, rannalta ja mekin saimme järvinäköalan. Ilta oli jo hämärtymissä, mutta lämpöä ainakin +25C, linnut lauloivat ja sirkat sirittivät – oltiin Kalifornian lämmössä.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti