lauantai 2. lokakuuta 2010

KANADA, B.C. VICTORIA – USA, OREGON, GEARHART 18.-21.9.2010


Sateisessa säässä ajoimme (60 km) Vancouverista Tsawwasseniin, josta lautta vei meidät Swartz Bayn satamaan Vancouver Islandilla. Meidät oli buukattu klo 11 lähtevään lauttaan, mutta jonot kasvoivat eikä laivaan pääsystä ollut tietoakaan. Yhdestä jonosta autot pääsivät laivaan, mutta se oli menossa Nanaimoon. Odottelimme ja odottelimme, kunnes lopulta kuulutus kertoi, että lastauslaiturissa oli tekninen ongelma ja siksi lähtö viivästyi. Viivästystä ei kummemmin pahoiteltu eikä ilmaisia kahvilippuja jaeltu. 


Lauttamatka kesti noin 1,5 tuntia kauniissa kapeaväyläisessä saaristossa. Maisemat olisivat tietysti päässeet paremmin oikeuksiinsa kirkkaassa auringonpaisteessa, mutta meille näyttää nämä laivamatkat tapahtuvan aina vähän tuhnuisessa kelissä. Swartz Bay sijaitsee Saanichissa 32 kilometriä pohjoiseen Victoriasta.


Meille jo tutuksi tullut KOA-alue oli tältä kaudelta suljettu ja jouduimme etsimään uuden RV-alueen, joka löytyi Fort Victoriasta. Tarkemman tarkastelun jälkeen se osoittautui yhdeksi hienoimmista ja viihtyisimmistä alueista, missä olemme olleet. Alaskan-reissun jäljiltä meillä oli paljon pyykkiä, joten täällä otimme usemman koneen käyttöön yhtä aikaa ja saimme nopeasti puhdasta ja kuivaa. Tällä alueella oli paljon vakituisia asuntoautoja. Kaikesta tuli mieleen vähän niin kuin siirtolapuutarha-alue. Ihmiset kokoontuivat yhden ison pöydän ääreen pesulan tienoille vaihtamaan kuulumisia. Suurin osa ihmisistä tuntui olevan tuttuja keskenään. Wifikin toimi alueella erinomaisen hyvin.

Siitä, kun saavuimme Victoriaan ensimmäisen kerran, oli 40 päivää ja ajettuja maileja reilut 6.000 eli melkein 10.000 kilometriä. Voimme hyvällä syyllä sanoa nähneemme Alaskaa ja Kanadaa Yukonin ja British Columbian osalta aika kattavasti. Kanada on niin valtava maa, että muihin osiin tutustuminen vaatisi useamman kuukauden. Nyt meitä huvittaa lähteä etelämmäksi, missä toivottavasti ilmat lämpenevät. British Columbian mykistävän kaunista luontoa ja villieläimiä ei voi liiaksi kehua. Provinssin tunnuslause: 'Beautiful British Columbia' (Kaunis B.C.) tuntuu kaiken näkemämme jälkeen laimealta. Kanadasta jäi mieleen, että se on kallis maa; polttoaine, ruoka, pullotettu vesi ja olut. Kaikki oli selvästi kalliimpaa kuin USAssa. Heinäkuussa oli tullut vielä joku uusi tasausvero lisäämään erinäisten ostosten loppusummaa. Liikennekulttuuri muistutti suomalaista tyyliä – ei niin sujuvan kohteliasta kuin USAssa.

Sunnuntaiksi olimme sopineet tapaavamme vielä Soilin, jolle Alaskan-kierroksemme aikana oli tullut meille kuuluvaa tärkeää postia. Mel-kissakin suostui kuvattavaksi, ihmisarka Pel ei tälläkään kertaa näyttäytynyt.


Juttelimme aikamme edellisten viikkojen tapahtumista ja tietysti säästä, joka jollain tavalla näytti syksyn merkkejä. Sitten oli haikeiden hyvästijättöjen aika, sillä olimme varanneet liput iltapäiväksi jo tutulta Port Angelesiin vievältä COHO-lautalta. Tarkoituksemme oli siirtyä USAn puolelle tällä erää lopullisesti. Ensin lautalla Port Angelesiin, Washingtonin osavaltioon ja sieltä eteenpäin.


COHO-laiva lähti melkein aikataulun mukaan ja tällä kertaa sää oli seljennyt ihan auringonpaisteeksi. Laivalla oli taas paljon menijöitä ehkä viikonlopun vietosta takaisin kotiin tai sitten samantapaisia kulkijoita kuin me. 


Alaskassa ja Kanadassa huomasimme, että monet ihmiset lähtevät asuntovaunuineen etelään syksyn koittaessa esim. Arizona tuntui olevan erityisessä suosiossa. Ehkä jotkut heistä halusivat ajaa maisemareittiä, Highwayta 101 pitkin. Tie myötäilee länsirannikolla Tyynen meren rantaa. Sinnehän se oli meilläkin mieli, kunhan ensin yövyimme Port Angelesissa. Pilvet kerääntyvät helposti Olympic-vuoriston ylle, jonka juurella Port Angeles sijaitsee. Niin nytkin, siellä satoi kaatamalla koko illan ja yön.


Suhteellisen kosteassa aamussa keräsimme vähät ulkona olleet tavaramme ja suunnistimme länteen Highwaylle 101. Se on heti Port Angelesista lähtien merkitty maisemareitiksi eikä turhaan. Tie mutkittelee aluksi Olympic -vuoriston ja Tyynen meren välissä. Vuoriston länsilaidalla sataa paljon ja sinne on syntynyt sademetsiä. Niissä kasvoi palmujen sijaan erilaisia havupuita, aluskasvillisuutena saniaisia niin kuin trooppisissa sademetsissä.



Metsät olivat tiheitä, melkein läpipääsemättömiä. Nyt alkaa uskoa Washingtonin tunnuslauseeseen: 'Evergreen State' (Ikivihanta valtio). Kuten arvata saattoi, nytkin satoi. Tyyni meri oli nimensä mukaisesti tyyni. Vähän väliä ollaan tsunamivaara-alueella ja evakuointikyltit opastavat tietä turvaan, sitten taas ollaan korkeammalla eikä tsunamivaaraa ole. Sellaista se elämä on USAn länsirannikolla Tyynen meren rannalla. Kuitenkin taloja voidaan rakentaa aivan matalille rannoille ja hiekkakannaksille. Tie on hieno ja State Parkit (Valtion puistot) seuraavat toistaan koko matkan.

Puolilta päivin saavuimme vähän suurempaan kaupunkiin, Aberdeeniin. Nirvana-yhtyeen Kurt Cobain on syntynyt täällä. Sen verran tärkeä henkilö hän on ollut kaupunginisille, että Aberdeenin tervetuloa -kyltissä lukee: 'Come As You Are' (Tule sellaisena kuin olet) Nirvanan biisiä lainaten.

Iltapäivällä ylittyi jo osavaltion raja ja saavuimme Oregonin puolelle. Aivan rajalla sijaitsee Astorian satamakaupunki. Kaukaa näimme pitkän kaarevan Astoria-Megler -sillan, joka johti kaupungin keskustaan. 4,2 mailia (melkein 7 km) pitkä siltä yhdistää Washingtonin ja Oregonin.


Ennen Meksikoon kulkunsa suunnanneet risteilyalukset ovat sikainfluenssan takia muuttaneet kurssiaan pohjoiseen ja ottaneet tilalle käyntisatamakseen Astorian. Näimme satamassa yhden risteilyaluksen, joka taisi olla tuttu meille jo Karibialta.

Olimme suunnitelleet menevämme yhdelle KOA-alueelle, mutta se oli kiinni vastoin kaikkia printattuja tietoja. Täällä ei hätä ole suuri, jos yksi camping-alue on kiinni tai täynnä. Aina löytyy alue, mihin mahtuu. Jäimme ihan tienvarteen perustettuun RV-parkkiin, jonka yhteydessä oli myös kauppa. Paikan nimi oli Gearhart, jonne jäimme yöksi suhteellisen pitkän ajopäivän jälkeen.

Ei kommentteja: