SIMPSON BAY, SINT MAARTEN 14.-22.2.2010

Simpson Bayn kääntösillan avausaikataulu määritti hyvin aikaisen aamulähdön Port Zantesta St. Kittsiltä. Paahtava auringonpaiste hemmotteli meitä koko matkan ja vieraidemme ihonväri sai viimeistään nyt uutta sävyä. Merellä hikoillessa alkoi kaivata pulahdusta vilvoittavaan mereen. Noin yhdeksän tunnin merimatkan jälkeen tilaisuus pulahdukseen tarjoutui, kun odottelimme Simpson Baylla kääntösillan avautumista. Uiskentelimme sydämemme kyllyydestä turkoosissa vedessä. Silta avautui aikataulun mukaan ja aikanaan kiinnityimme tuttuun Simpson Bay Marinaan iltakuuden maissa.



Maanantaipäivä oli vielä Jaanan ja JiiPeen Karibian-lomaa. Sen vietimme hiekkarannalla rentoutuen ja välillä lentokoneita seuraten.



Olemme aiemmin blogissamme kertoneet venäläisen pankkiiri Andrey Melnichenkon sukellusvenettä muistuttavasta luksusjahdista. Alus on nyt ankkurissa Fort Louisin edustalla ja yksityiskone odottaa koko ajan St Maartenin kentällä, jos omistaja haluaakin pikaisesti siirtyä johonkin muuhun kolkkaan maapallollamme.

Tiistaiaamuna tuli huoltomies tekemään Seilin moottoriin perusteellisen huollon. Sitä ennen oli vieraiden pakatut laukut saatava ulos veneestä. Siinä sitloorassa istuessamme Seiliä kohti huristi jollallaan s/y Fågelblån miehistö tervehtimään meitä. Olemme onnistuneet näin pitkään ’väistelemään’ toisiamme, vaikka lähtösatamamme ovat vierekkäin Lauttasaaressa ja reitit monessa kohtaa olleet samat. Mukavaa oli tavata ja jutella pikaisesti kuulumisista.



Kaikki lomat loppuvat aikanaan puolen päivän aikaan suunnistimme Prinsessa Julianan lentokentälle saattamaan vieraitamme.



Simpson Bayssa Seiliin tehdään erilaisia huoltoja ja täydellinen sisä- ja ulkosiivous ovat pakollisia. Odottelemme postipakettia Suomesta saapuvaksi Philipsburgiin, samoin parin viikon päästä saapuvia uusia vieraita.

Keskiviikkona kävimme kyselemässä Philipsburgin postissa pakettia, mutta se on virkailijan mukaan vasta seuraavalla viikolla odotettavissa. Palatessamme Philipsburgista emme olleet riittävän tarkkaavaisia, mihin bussiin hyppäsimme kyytiin. Hetken kuluttua se kääntyi Marigotin suuntaan ja me heti kysymään, etteikö suuntana olekaan Simpson Bay. Matkustajia oli kaksi muuta meidän lisäksi. Emme oikein saaneet selvää kuskin puheesta, kun yritimme ehdottaa, että jäämme pois kyydistä. Hän vaan jatkoi ajamista eikä ollut olleenkaan aikeissa pysäyttää. Sitten hän kurvasi bensa-aseman pihan poikki ja tunnistimme paikan. Kuski kait neuvotteli kahden muun matkustajan kanssa heidän suunnastaan, koska toinen heistä totesi meille, että kuski ajaa nyt sitten Simpson Bayhin. Samalla kuski vaihtoi kyltin bussin ikkunaan. Näin joustavaa on bussikyyti St. Maartenilla.

Kävelimme useampanakin päivänä Turtle Pier-marinaan tapaamaan s/y Atmospheren väkeä. Emme kuitenkaan ole onnistuneet tapaamaan heitä. Sen sijaan ihailimme siellä olevia upeanvärisiä papukaijoja ja merivesialtaassa vaakaan pääsyä odottavia erikokoisia hummereita.





Useampi ilta on kulunut hyvin musiikkipitoisesti. Keskiviikkoiltana kävelylenkillä ollessamme huomasimme karaokemainoksen ja uteliaisuuttamme lähdimme katsomaan, millaisia esityksiä täälläpäin on tarjolla. Löytyihän sieltä varsinaisia helmiä; aivan kuin Dean Martin tai Johnny Cash sekä sellaisia paikallisia, jotka kiertävät karaokeisännän perässä ja ovat puoliammattilaisia. Lauantai-iltana kävimme syömässä hyvät argentiinalaiset pihvit ja kuuntelemassa latino-musiikkia livenä.



Sunnuntaina oli rantabileet, jossa meidän ikää lähentelevät soittajat ja laulajat esittivät rockia ja bluesia. Oli kiva kuunnella monihenkistä livebändiä, joka soitti tuttuja hittejä vuosien varrelta.



Yhtenä päivänä teki mieli ulkomaille ja suunnistimme jollalla Saint Martiniin, siis ranskalaiselle puolelle. Tarkoituksemme oli myös käydä moikkaamassa s/y Elainen Helinää ja Kallea, jotka tapasimmekin polttoainelaiturilla. Heillä oli asioita hoidettavana, joten vaihdoimme pikaisesti ihan päällimmäiset kuulumiset ja kutsuimme heitä Seiliin. Lauantaina sitten aikamoisessa sateessa kuului suomenkielinen tervehdys Seilin miehistölle. Siellä Helinä ja Kalle Moerkoe-jollallaan olivat pesulareissullaan päättäneet tehdä pienen mutkan meidän kautta. Onneksi olimme paikalla ja voimme tarjota heille sateensuojaa pahimman kuuron ajaksi. Aika kuluikin rattoisasti jutellen kaikenmaailman asioista. Olemme tavanneet toisiamme aika harvoin ja juteltavaa näköjään olisi vaikka millä mitalla.



Perjantai-iltana ajelimme jollalla katsomaan sillan avausta. Silloin oli paljon ihmisiä liikkeellä. Monet varmaan tulivat terassin happy houriin katsomaan sillan avausta ja suunnistivat myöhemmin isommassa seurueessa ravintolaan syömään. Paljon oli veneitäkin kulkemassa niin sisään kuin ulos.





Kuluvalla viikolla olemme nähneet monta tulipaloa ja yhden ikävän liikennetapaturman, kun nuori paikallinen tyttö jäi auton alle. Auton kuljettaja ei ollut nähnyt tummaa ja tummiin pukeutunutta tyttöä. Täältä, niin kuin niin monelta muultakin saarelta, puuttuvat jalkakäytävät kokonaan. Jalankulkijat ovat henkeään kaupalla pimeässä, asfalttitien laidat ovat kuoppaisia ja kapeita aina joskus on poikettava ajoradalle päästäkseen eteenpäin.



Rastamies Gunter on käynyt lopettelemassa pari viikkoa sitten aloittamaansa luukkujen huoltohommaa ja keulapurje otettiin alas, jotta alalaidan purkautunut sauma saadaan korjatuksi.



Palvelu ja tiedotus toimivat Simpson Bay Marinassa hyvin. Tänään (ma-aamuna 22.2.) tuli satamakapteeni ilmoittamaan puoli yhdentoista maissa, että meille tulee tunnin kuluttua uusi naapuri. Ja niin tapahtui, että vähän yli puoli kahdentoista aikaan viereemme lipui vanha tuttumme, supisuomalainen Kastehelmi, joka oli tehnyt muutaman päivän risteilyn St. Bartsille.