SINT MAARTEN 23.-25.2.2010

Olemme jatkaneet erilaisia kunnostus- ja huoltohommia Seilissä kannenpesusta sisäsiivoukseen eikä pyykinpesuakaan ole unohdettu. Rodney Baystä ostamallamme kaasugrillillä olemme tehneet useammankin illallisen ja syöneet Seilin sitloorassa Karibian lämpöisistä illoista nauttien. Päivän paahtava kuumuus vaihtuu auringonlaskun myötä miellyttävän pehmeäksi lämmöksi.



Simpson Bay Marinassa meitä on kaksi suomalaisvenettä rinnakkain, KasteHelmi ja Seili.



Keskiviikkoiltana meidät kutsuttiin KasteHelmiin . Samaan aikaan alkoi oikein kunnon kaatosadekuuro, joka mukavasti huuhteli pölyt ja muut epäpuhtaudet veneistä. Sadekuurot ovat siinä mielessä mukavia, että ne raikastavat ilmaa. Tosin hyvin hetkellisesti eikä ilma muutu missään nimessä viileäksi sateen jälkeen. Seuravana aamuna aurinko paistoi taas kahta kuumemmin selkeältä taivaalta. Vietimme mukavan hetken naapuriveneessä jutellen tulevista purjehdusreiteistä ja monista muista asioista Mailan ja Heikin kanssa. Emmehän ole heidänkään kanssa kuin pikaisesti tavanneet ensin Porto Santossa ja nyt täällä Simpson Bayssä.



Kyllä sitä taas on hikoiltu. Yleisesti ottaen ei tarvitse kuin eväänsä liikauttaa, niin hiki on pinnassa. Mitä enemmän puuhastelee, sitä enemmän hiki tietysti virtaa. Uskomatonta, miten pieni vekotin tuo helpotusta elämään, nimittäin pieni 12-voltin tuuletin. Sen, kun illalla käynnistää nukkumatilassa, rauhallinen ja hikoilusta vapaa uni on taattu. Hikoilimme aluksi muutaman yön täällä Karibialla, ennen kuin hankimme tuulettimen. Enää ei voisi elää ilman sitä.

Teimme taas iltakävelyn Turtle Pieriin ja söimme siellä illallisen. Atmospheren miehistöä ei taaskaan näkynyt. Kovin ovat hekin liikkuvaista väkeä. Takaisin kävellessämme oli taas musiikkitarjontaa yhdessä sun toisessa rantabaarissa. Menimme yhteen, mistä kuului latinorytmejä. Siellähän olikin oikein tanssitaitureiden esitys menossa. Tavallisella tallaajalla ei ollut paljon asiaa parketille. Teimme havainnon, että tanssijat olivat paikallisia ammattitanssijoita. Siinä olisi Blomqvistin Åkellakin ollut tekemistä.

Onneksi meillä on uusi jolla. Nimittäin keulapurje on sen verran isossa ja painavassa pussissa, että purjeneulomoon toimittaminen vanhalla jollalla olisi ollut seikkailu. Se olisi varmasti useammankin kerran hörpännyt keulasta vettä. Nyt uusi jolla ei ollut moksiskaan moisesta kuormasta. Keulapurjeen alasauma tuli korjatuksi ihan kohtuuhintaan. Täällä Simpson Bayssä on jolla kaikkein kätevin kulkuneuvo asioiden hoitoon.





Torstaina ennen auringonlaskua lähdimme vielä uimaan. Kävelimme läheiselle hiekkarannalle, mutta vesi ei jotenkin houkutellut uimaan. Jatkoimme matkaamme yhden hotellialueen rannalle ja rantapummimaisesti jätimme vaatteemme vapaana olevalle aurinkotuolille ja pulahdimme vilvoittavaan mereen. Kyllä teki hyvää uiskennella oikein kunnolla kaiken sen hikoilun jälkeen, mitä torstaipäiväkin taas oli ollut.

Perjantaina lähdemme Philipsburgiin kyselemään Suomesta kohta kuukauden matkalla ollut postipakettia ja iltapäivällä menemme lentokentälle vastaan seuraavia Seiliin tulevia vieraita.

SIMPSON BAY, SINT MAARTEN 14.-22.2.2010

Simpson Bayn kääntösillan avausaikataulu määritti hyvin aikaisen aamulähdön Port Zantesta St. Kittsiltä. Paahtava auringonpaiste hemmotteli meitä koko matkan ja vieraidemme ihonväri sai viimeistään nyt uutta sävyä. Merellä hikoillessa alkoi kaivata pulahdusta vilvoittavaan mereen. Noin yhdeksän tunnin merimatkan jälkeen tilaisuus pulahdukseen tarjoutui, kun odottelimme Simpson Baylla kääntösillan avautumista. Uiskentelimme sydämemme kyllyydestä turkoosissa vedessä. Silta avautui aikataulun mukaan ja aikanaan kiinnityimme tuttuun Simpson Bay Marinaan iltakuuden maissa.



Maanantaipäivä oli vielä Jaanan ja JiiPeen Karibian-lomaa. Sen vietimme hiekkarannalla rentoutuen ja välillä lentokoneita seuraten.



Olemme aiemmin blogissamme kertoneet venäläisen pankkiiri Andrey Melnichenkon sukellusvenettä muistuttavasta luksusjahdista. Alus on nyt ankkurissa Fort Louisin edustalla ja yksityiskone odottaa koko ajan St Maartenin kentällä, jos omistaja haluaakin pikaisesti siirtyä johonkin muuhun kolkkaan maapallollamme.

Tiistaiaamuna tuli huoltomies tekemään Seilin moottoriin perusteellisen huollon. Sitä ennen oli vieraiden pakatut laukut saatava ulos veneestä. Siinä sitloorassa istuessamme Seiliä kohti huristi jollallaan s/y Fågelblån miehistö tervehtimään meitä. Olemme onnistuneet näin pitkään ’väistelemään’ toisiamme, vaikka lähtösatamamme ovat vierekkäin Lauttasaaressa ja reitit monessa kohtaa olleet samat. Mukavaa oli tavata ja jutella pikaisesti kuulumisista.



Kaikki lomat loppuvat aikanaan puolen päivän aikaan suunnistimme Prinsessa Julianan lentokentälle saattamaan vieraitamme.



Simpson Bayssa Seiliin tehdään erilaisia huoltoja ja täydellinen sisä- ja ulkosiivous ovat pakollisia. Odottelemme postipakettia Suomesta saapuvaksi Philipsburgiin, samoin parin viikon päästä saapuvia uusia vieraita.

Keskiviikkona kävimme kyselemässä Philipsburgin postissa pakettia, mutta se on virkailijan mukaan vasta seuraavalla viikolla odotettavissa. Palatessamme Philipsburgista emme olleet riittävän tarkkaavaisia, mihin bussiin hyppäsimme kyytiin. Hetken kuluttua se kääntyi Marigotin suuntaan ja me heti kysymään, etteikö suuntana olekaan Simpson Bay. Matkustajia oli kaksi muuta meidän lisäksi. Emme oikein saaneet selvää kuskin puheesta, kun yritimme ehdottaa, että jäämme pois kyydistä. Hän vaan jatkoi ajamista eikä ollut olleenkaan aikeissa pysäyttää. Sitten hän kurvasi bensa-aseman pihan poikki ja tunnistimme paikan. Kuski kait neuvotteli kahden muun matkustajan kanssa heidän suunnastaan, koska toinen heistä totesi meille, että kuski ajaa nyt sitten Simpson Bayhin. Samalla kuski vaihtoi kyltin bussin ikkunaan. Näin joustavaa on bussikyyti St. Maartenilla.

Kävelimme useampanakin päivänä Turtle Pier-marinaan tapaamaan s/y Atmospheren väkeä. Emme kuitenkaan ole onnistuneet tapaamaan heitä. Sen sijaan ihailimme siellä olevia upeanvärisiä papukaijoja ja merivesialtaassa vaakaan pääsyä odottavia erikokoisia hummereita.





Useampi ilta on kulunut hyvin musiikkipitoisesti. Keskiviikkoiltana kävelylenkillä ollessamme huomasimme karaokemainoksen ja uteliaisuuttamme lähdimme katsomaan, millaisia esityksiä täälläpäin on tarjolla. Löytyihän sieltä varsinaisia helmiä; aivan kuin Dean Martin tai Johnny Cash sekä sellaisia paikallisia, jotka kiertävät karaokeisännän perässä ja ovat puoliammattilaisia. Lauantai-iltana kävimme syömässä hyvät argentiinalaiset pihvit ja kuuntelemassa latino-musiikkia livenä.



Sunnuntaina oli rantabileet, jossa meidän ikää lähentelevät soittajat ja laulajat esittivät rockia ja bluesia. Oli kiva kuunnella monihenkistä livebändiä, joka soitti tuttuja hittejä vuosien varrelta.



Yhtenä päivänä teki mieli ulkomaille ja suunnistimme jollalla Saint Martiniin, siis ranskalaiselle puolelle. Tarkoituksemme oli myös käydä moikkaamassa s/y Elainen Helinää ja Kallea, jotka tapasimmekin polttoainelaiturilla. Heillä oli asioita hoidettavana, joten vaihdoimme pikaisesti ihan päällimmäiset kuulumiset ja kutsuimme heitä Seiliin. Lauantaina sitten aikamoisessa sateessa kuului suomenkielinen tervehdys Seilin miehistölle. Siellä Helinä ja Kalle Moerkoe-jollallaan olivat pesulareissullaan päättäneet tehdä pienen mutkan meidän kautta. Onneksi olimme paikalla ja voimme tarjota heille sateensuojaa pahimman kuuron ajaksi. Aika kuluikin rattoisasti jutellen kaikenmaailman asioista. Olemme tavanneet toisiamme aika harvoin ja juteltavaa näköjään olisi vaikka millä mitalla.



Perjantai-iltana ajelimme jollalla katsomaan sillan avausta. Silloin oli paljon ihmisiä liikkeellä. Monet varmaan tulivat terassin happy houriin katsomaan sillan avausta ja suunnistivat myöhemmin isommassa seurueessa ravintolaan syömään. Paljon oli veneitäkin kulkemassa niin sisään kuin ulos.





Kuluvalla viikolla olemme nähneet monta tulipaloa ja yhden ikävän liikennetapaturman, kun nuori paikallinen tyttö jäi auton alle. Auton kuljettaja ei ollut nähnyt tummaa ja tummiin pukeutunutta tyttöä. Täältä, niin kuin niin monelta muultakin saarelta, puuttuvat jalkakäytävät kokonaan. Jalankulkijat ovat henkeään kaupalla pimeässä, asfalttitien laidat ovat kuoppaisia ja kapeita aina joskus on poikettava ajoradalle päästäkseen eteenpäin.



Rastamies Gunter on käynyt lopettelemassa pari viikkoa sitten aloittamaansa luukkujen huoltohommaa ja keulapurje otettiin alas, jotta alalaidan purkautunut sauma saadaan korjatuksi.



Palvelu ja tiedotus toimivat Simpson Bay Marinassa hyvin. Tänään (ma-aamuna 22.2.) tuli satamakapteeni ilmoittamaan puoli yhdentoista maissa, että meille tulee tunnin kuluttua uusi naapuri. Ja niin tapahtui, että vähän yli puoli kahdentoista aikaan viereemme lipui vanha tuttumme, supisuomalainen Kastehelmi, joka oli tehnyt muutaman päivän risteilyn St. Bartsille.

ST. KITTS, BASSETERRE 11.-14.2.2010

Meillä oli lyhyt siirtyminen Nevisiltä St. Kittsille ja ankkuroimme ensin Basseterren edustalle, kun emme olleet saaneet vahvistusta marinapaikastamme. Ari ja JiiPee lähtivät jollalla selvittämään tilannetta ja satamakapteenin assistentti näytti meille varatun paikan. Nostimme ankkurin ja suunnistimme mukavalta tuntuvaan kylkikiinnityspaikkaan. Saatuamme köydet hyvin kiinni itse satamakapteeni tuli paikalle ja kertoi, että hän on kapteeni ja assistentin olisi pitänyt puhua hänelle, koska tämä nimenomainen paikka oli varattu jollekin megajahdille. Samalla satamakapteeni pyysi meitä siirtymään toiseen paikkaan. Paahtavassa helteessä hikoillessa tällainen pyyntö ei ole miellyttävimmästä päästä, mutta toteltava on. Uusi paikkamme oli lyhyessä sormilaiturissa. Sinne löytyi joka köydelle ottaja ja avulias opastaja, jokaisella oma mielipide, miten köydet tulee laittaa. Aikamoinen hässäkkä ja taas ties monennetko hiet pinnassa saimme Seilin kunnollisesti kiinnitetyksi.





Vähää myöhemmin satamakapteeni tuli vilpittömästi kertomaan, että se megajahtipaikka oli varattu sittenkin Seilille. Jotenkin hän oli ymmärtänyt Seilin pituuden väärin.

Port Zantessa on sekä marina että risteilyalussatama ja aivan tuntumassa on tax free kauppa-alue. Kaikki palvelut siis ihan pienen kävelymatkan päässä. Marina ei ole suuren suuri, joten suihkut ja WC:t ovat lähellä ja ympärivuorokautinen vartiointi toimii.




Basseterren keskustassa on Lontoon Picadilly Circusta muistuttava kellotorni, paikka on nimeltään Circus. Talot ovat suhteellisen matalia ja puutaloissa on seinän pituiset parvekkeet. Suurin osa risteilyvieraista jää satama-alueen tax free kauppoihin. Katukuvassa on enimmäkseen paikallista väkeä. Tosin St. Kittsin saarta kiertää historiajuna, jonka matkat on yleensä loppuunmyyty risteilyvieraille. Näimme tämän junan useaan otteeseen kiertäessämme saarta.





St. Kittsillä on tulossa vaalit, sitä ei voinut olla huomaamatta. Jokaisella kylällä oli joku vahva ehdokas ainakin mainosten perusteella. Saarella on paljon vanhoja savupiippuja muistoina kukoistavasta sokeriruokoteollisuudesta. Kirkot muistuttavat englantilaisia harmaita kivikirkkoja. Täälläkin pitäisi olla tuhansia apinoita, emme nähneet niistä yhtäkään.





Viihdyimme St. Kittsillä kolme yötä, minkä jälkeen oli palattava lähtöruutuun eli Simpson Baylle, Sint Maartenille, koska vieraidemme Karibian-loma alkoi olla lopuillaan.

NEVIS, CHARLESTOWN 9.-11.2.2010

Saavuimme iltapäivällä Nevisin edustalle, joka on tikattu täyteen numeroituja poijuja. Hyvä idea saada matkaveneet pysymään halutuilla paikoilla. Poijujen köysiin oli tarttunut koralleja, jotka ovat teräviä kuin lasinsirut. Kiinnityspaikkamme oli kauniissa maisemassa.









Taas oli aika siirtyä jollalla maihin virallista osuutta varten. Tässä satamassa ei saa lukita jollaa. Lähdimme kaikki neljä tullimiehen puheille. Hän oli opetellut tyylin, millä mitättömimmänkin homman saa näyttämään tuiki tärkeältä. Tullimuodollisuudet sujuivat lopulta ihan asiallisesti. Jakauduimme kahteen ryhmään, miehet maahantuloviranomaisille ja naiset turistitoimistoon. Turistitoimiston asiat selvisivät nopeasti. Sen sijaan miesten viranomaisasiat kestivät ja kestivät. Virkailija oli ollut kahden tunnin ruokatauolla ja palattuaan sieltä oli koko ajan voivotellut ja huokaillut, ettei ole syönyt koko päivänä eikä jaksa enää. Se tuskin on asiakkaan vika, jos ruokatuntia ei osaa käyttää oikein.





Satamakirjan mukaan Charlestownista pitäisi löytyä kaksikin suihkua matkaveneilijöiden käytettäväksi. Etsimme niitä turhaan, siellä ei ole minkäänlaista suihkua tarjolla. Onneksi ankkuripaikalla pääsee uimaan ja retkisuihkusta saa makeavesihuuhtelun. Kierrellessämme kaupungilla teimme lyhyen taksimatkan, jonka hinta oli niin kova, että kippari totesi kuskille tässä tulleen kaksi matkaa tehdyksi kerralla; ensimmäinen ja viimeinen. Taksikuski vähän hölmistyi, mutta kuittaisi: ‘That’s the way it goes.’ (‘Niin se vain menee.’) Yliveloitus tuli kyllä hänen kollegoidensakin tietoon, kun taksitarjouksia huutelevat kuskit saivat Ari lta palautetta yhden kuskin törkeästä ylihinnoittelusta ja että me vuokraamme mieluummin oman auton.





Seuraavana aamuna saavuttuamme jollalla satamaan hyvin tiukan oloinen viranomainen teki korkeamman asteen kuulustelun Jaanalle ja Annelle heidän viedessään roskia. Ihmettelimme moista, mutta selvitettyään meiltä kipparin hän lähti Arin luokse tekemään samat kysymykset. Todellisuudessa hän oli tarjoamassa taksikyytiä, kuulustelut olivat vain silmänlumetta. Ihmisten puhetyyli Charlestownissa oli kuin kuuma peruna suussa. Oli se kyllä englantia, mutta kovin sai pinnistää ymmärtääksen sitä.



Nevisissä oli paljon hienoja lomahotellipaikkoja esim. Nisbet, jonka vuorokausihinnat takaavat, ettei jokainen rymysakki sinne majoitu. Siellä käydessämme vain muutama lomailija kuljeskeli rannalla. Muuten vallitsi todellinen rauha, ellei meren maininkeja oteta huomioon. Saarella on myös lääketieteellinen yliopisto.









Ankkuripaikkamme läheisyydessä näkyy pelkkiä palmunrunkoja, joista lehdet ovat pudonneet pois. Saarelle on levinnyt keltalehtitauti, joka pikkuhiljaa tappaa kaikki palmut. Tautia voidaan hidastaa ampumalla palmun runkoon jotain lääkeainetta. Saarella on paljon vuohia, lehmiä ja aaseja sekä apinoita, jotka pysyivät meille näkymättömissä.







Iltaisin nautimme Karibian pehmeistä ja leppeistä illoista Seilin sitloorassa istuen ja seuraavan saaren St. Kittsin valoja katsellen. Lähtöaamuna meitä odotti taas tuhkayllätys. Montserratin tulivuori oli puhaltanut 15 kilometrin korkeuteen tuhkaa, joka yön aikana oli lentänyt mm. Nevisiin asti.

MONTSERRAT, LITTLE BAY 8.-9.2.2010

Lähtömme Antiguasta viivästyi, koska tulliviranomainen nukkui melkein 2,5 tuntia pommiin. Eikä kuulemma ollut moinaskaan mokomasta. Sen takia saapumisemme seuraavaan etappiin tapahtui tullin ja muiden viranomaisten virka-ajan ulkopuolella ja meitä tietysti veloitettiin tavanomaisten maksujen lisäksi myös ylityöstä.





Tämä oli Seilin toinen yritys Montserratin tulivuorisaarelle ja tarkkailimme mereltä käsin tulivuoresta nousevaa savua. Hyvissä ajoin ennen Little Bayhin saapumista tiedustelimme satamaviranomaisilta, voiko Montserratiin ylipäätään tulla. Heidän ilmoituksen mukaan oli turvallista tulla ja ilmassa oli kevyttä tuhkaa.



Little Bayhin ankkuroiduttuamme totesimme olevamme ainoa purjevene lahdella. Kiiruhdimme jollalla satamaan, jotta maahantulokuvioiden jälkeen näkisimme saaresta vielä jotain päivänvalossa. Aivan sataman portilla viittilöi mies, joka tarjosi meille opastetun saarikierroksen.





Turisteista tai muista matkailijoista ei ole ruuhkaa täällä, tulivuori on karkottanut heidät ja useat saaren asukkaatkin. Eikä ihme. Joka paikka on täynnä harmaata tuhkaa. Tuhka kävi silmiin ja kurkkuun. Ennen paratiisisaaren maineessa ollut Montserrat on nyt tuhkaisen harmaa. Tuskin Tuhkimosta kuoriutuu prinsessaa ihan lähitulevaisuudessa.





Montserratin Soufrier-tulivuori on puskenut tuhkaa viime vuoden lokakuun alusta joka päivä. Joinain päivinä enemmän, joinain vähemmän.



Saaren ilmasto on muuttunut niin, että kunnon sateita, joka huuhtelisi tuhkat pois, ei ole odotuksista huolimatta tullut. Useat ihmiset käyttävät hengityssuojia. Yleisnäkymä on lohduton ja tulivuoren lähin alue on luokiteltu täysin eristetyksi, siitä vähän kauempana olevalle alueelle ihmiset saavat tulla koteihinsa käymään aamu- ja iltakuuden välillä.





Käyntimme aikana tulivuori ei osoittanut kovinkaan aktiivisia merkkejä kevyen tuhkan lisäksi. Saarikierroksemme aikana tuhka oli liannut jollamme aivan uuden väriseksi sen, mitä yhden katulampun valossa pystyimme näkemään.







Aamulla päivän valjettua koko karmeus paljastui. Seili oli kuorrutettu tuhkalla. Ensiapuna otimme käyttöön merivesisuihkun ja JiiPee suihkutteli kannen niin puhtaaksi kuin sen pelkällä vedellä saa. Seilin sisällä tuntui tuhka tarttuneen joka paikkaan eikä se lähtenyt pelkällä vedellä pyyhkimällä. Edessä on vielä iso siivousurakka. Tuhkasta huolimatta Montserrat oli mielenkiintoinen paikka kerran käydä katsomassa, mitä luonnonvoimat pahimmillaan voivat saada aikaan. Ei tule ihan heti mieleen, miten totaalisesti aktiivinen tulivuori vaikuttaa.