Talviaikaan siirtymisen ansiosta päivä alkaa valjeta aikaisemmin. Heti päivänvalon kajastaessa kippari heitti uistimen veteen. Tunti lähtömme jälkeen kelasta kuului lupaava raksutus ja melkein heti pystyimme näkemään doradon olevan kiinni. Kohta se oli jo vedetty kannelle ihailtavaksi, upeat ovat kalan värit. Dorado oli ehkä reilun kilon kokoinen ja perkasimme sen ja panimme suolaan. Jälkeenpäin ajateltuna se oli vielä liian pieni. Siitä jää vahvan selkäruodon jälkeen kovin vähän syötävää. Seuraavan kerran vapautamme tämän kokoiset doradot sen enempää miettimättä.
Reittimme kulki koko ajan Teneriffan etelärannan tuntumassa ja pystyimme hyvin seuraamaan aiemmin autolla ajamaamme reittiä: San Miguel, Las Galletas, Ten Bel… ja taustalla tietenkin enemmän tai vähemmän pilven peitossa oleva Teiden huippu. Mitä pitemmälle päivä eteni, sen helteisemmäksi ilma kävi. Alkumatka oli melkein tyyntä, mutta puolenpäivän jälkeen tuuli alkoi puhaltaa sen verran, että purjeillekin tuli käyttöä.
Kalaonni tällä reissulla jäi yhteen doradoon, mutta pari tuntia ennen La Gomeraa meitä kohti ui isokokoisten otusten parvi. Ensin ajattelimme niiden olevan isokokoisia delfiinejä. Kun ne eivät yhtään kiinnostuneet meistä ja olivat kunnioitusta herättävän kokoisia, tulimme siihen tulokseen, etteivät ne ainakaan delfiinejä olleet. Kuvailtuamme La Gomerassa niitä, meille kerrottiin, että kysymyksessä olivat pilottivalaat. Niin, että ekat valaatkin on sitten nähty ja kohdattu. Kerkisimme saada vain yhden kuvan, kun yksi niistä läpsäytti voimakkaasti pyrstöllään veden pintaa.
Ennen iltakuutta saavuimme La Gomeran saaren San Sebastiánin kaupungin marinaan, joka oli kovin täynnä. Meillekään ei ehkä olisi ollut paikkaa, ellei s/y Spican miehistö olisi ystävällisesti käynyt erikseen neuvotteluja meitä varten. Meidät ohjattiin suoraan luvatulle paikalle ja kas, ketkä olivatkaan meidän naapurissa, kanadalainen s/y Atmosphere, taas kerran.
Heti kohta tapasimme Spican miehistön pitkästä aikaa. Olimme nähneet edellisen kerran kuutisen viikkoa sitten. Jälleentapaaminen oli iloinen ja riemukas, meillä oli niin paljon juteltavaa ja kuulumisten vaihtamista. Nyt olisi sitten useamman päivän mahdollisuus siihen.
3 kommenttia:
Hei sinne,
kävin lukemassa takautuvasti kuulumisianne. Täällä on satanut räntää, joten oli ihana lukea ja katsella aurinkoisia juttujanne ja kuvianne. Nauratti se banaaniterttu mastossa - Ari on alkanut näyttää vähän merirosvolta!
Saimme tulevan kotimme avaimet tiistaina, ja siitä alkaen kaikki vapaa-aika on mennyt raapiessa ja repiessä. Hiljaa hyvä tulee, toivottavasti.
Ajatella, että näette siellä vaikka mitä jo nyt, ja matka on tavallaan vasta alussa. Valaan näkeminen kuulostaa käsittämättömältä, vaikka nyt olikin pienempi laji vastassa. Olkaa varovaisia sitten isommilla selillä, ettei isompi valas nosta Seiliä selkäänsä :)
Voikaa hyvin!
Moikka !
Aika siistiä että olette nyt sitten nähneet valaankin ihan livenä - ja juuri niin kuin Kaisa kommentoi: matka on kuitenkin vasta alussa !
Mekin saatiin tänään netti toimimaan kotona, joten yhteydenpito taas helpottuu :)
Tänne on luvattu ensi yönä ja huomenna jopa 30 cm lunta !
-Anu
On hauska lukea että matkanvarrella kaikki hyvin menee ja että näätte paljon tuttuja. Meidän laiva on nyt kuivalla talveksi. Paljon työtä riittää. Aika menee liian hitaasti. Emme voi ottaa sitä hetkeä etta itse saamme lähteä matkalle. Kaikkea hyvää teille sinne aurinkoiseen La Gomeraan täältä kylmästä ja sateisesta Hollannista, terveisiä vaan.
Lähetä kommentti