SAN SEBASTIÁN, LA GOMERA 30.10.-11.11.2009

La Gomera on ehkä El Hierron lisäksi meikäläisittäin tuntemattomampia Kanarian saarista. El Hierroon ei taideta tehdä mitään ryhmämatkoja, La Gomeralle joitakin. Täällä Gomeralla on joitakin taajamia, missä on myös loma-asutusta. Jotkut suomalaisetkin matkatoimistot järjestävät tänne matkoja. Jos kaipaa rauhaa ja tietynlaista idylliä, tämä on oikea paikka. San Sebastiánin taloja koristavat eriväriset puuparvekkeet, samoin talojen väritys on muutakin kuin valkoista. Ne antavat ihan oman leimansa. Marina on jyrkkien vuorten lomassa. Pilvet roikkuvat vuorilla. San Sebastián on saaren itäosassa.







Tämä tuntuu olevan purjehtijoiden suosima paikka, ehkä juuri idyllisyytensä ja rauhallisuutensa ansiosta. Palveluita on marinassa ja kaupungissa riittävästi. Kaikki on lyhyen kävelymatkan päässä. Marinan internet-yhteydet ovat mitä ovat - heikkoakin heikommat. Niihin on kai totuttava ja käytävä paikallisissa nettikahviloissa hoitamassa päivitykset ja emailyhteydet.





Ensimmäiset päivät ja melkein yötkin kuluivat s/y Spican miehistön kanssa. Kävimme syömässä paikallisessa perheravintolassa mitä herkullisimmat pihvit. Sellaisia emme olleet saaneet aikoihin. Hintakin oli vielä suhteellisen edullinen. Pelasimme Trivial Pursuitia ja siinähän se aika lensi kuin siivillä. Ensin kokeilimme uutta paketista avattua matkaversiota ja sitten ehkä aivan ensimmäisintä Trivial Pursuitin versiota, mikä suomeksi on julkaistu. Peli vie edelleenkin mennessään eikä ajankulua huomaa.

Spican kipparilla oli valmiit yhteydet erilaisiin venetarviketekijöihin ja tietoa kaupungin tarjonnasta. Ari oli päättänyt teettää ruostumattomasta teräksestä telineen jollan perämoottorille. Sen avulla moottorin nostaminen/laskeminen jollaan tapahtuisi hallitusti ja riskittömästi. Jo vuosia Gomeralla viettänyt saksalainen Andy alkoi hoitaa hommaa.


Andy säätää ja tiibetinterrieriä muistuttava seropi Molly seuraa tarkkaavaisena vieressä isäntänsä touhuja.

Ari kävi snorklailemassa Spican Toomaksen ja Maijan kanssa lähirannassa. Pinnan alla näkyi mm. puolisen tusinaa barrakudaa. Snorklaajat jättivät mielellään vähän etäisyyttä niihin otuksiin.

Naapuriveneen s/y Atmospheren kanssa juteltiin vähän väliä. Sen miehistöön kuuluu kaksi lasta 3-vuotias poika ja 5-vuotias tytär. Perheen äiti on kova juttelemaan ja tutustuu kaikkiin vähänkin englantia puhuviin. Kippari-isällä on aina jotain ‘rakennettavaa’ veneessä, mutta ottaa asiat rennosti ja juttelee mielellään kollegojen kanssa. Atmospherella otettiin halloween etuajassa vastaan, kun olivat varsinaisena päivänä lähdössä purjehtimaan eteenpäin. Lapset olivat pukeutuneita roolivaatteisiin ja esittivät karkkia vai kepposta laiturinaapureille. Seuraavana päivänä laiturilla kiersi muitakin samalla asialla. Tuli jotenkin kotoinen pääsiäinen mieleen.





Puolen tusinaa venettä mukana Atmosphere lähti lauantaina torviaan töräytellen Gambiaan. Naapurimme olivat saaneet idean joltain toiselta täällä laiturissa. Kovasti innoissaan kaikki sinne olivat lähdössä, ihmettelijöitä jäi laituriin varmaan saman verran. Kiva kuulla sitten Kap Verdessä, millainen Gambian-reissu oli.


"Chinese laundry boat", totesi Olous Boag Atmosphere veneestään katsellessaan pyykkipäivän satoa.

San Sebastiánin ravintolat ovat perhepaikkoja. Lauantai-iltana meitä purjehtijoita oli suomalaisia, ruotsalaisia ja yksi saksalainen kuuntelemassa, kun perhe/suku soitti ja lauloi lähinnä omaksi ilokseen. Kokki-isä soitti kitaraa, yksi sukulaistarjoilija ukulelea ja kolmas marakesheja, loput lauloivat ja taputtivat mukana. Kokki-isän soitto keskeytyi aina silloin, kun joku tilasi ruokaa ja hänen piti lähteä kyökin puolelle. Loppuillasta ukulelea tarjottiin ruotsalaiselle Karinille, joka yllätykseksemme hallitsi soitinta hienosti. Myöhemmin selvisi, että hänellä on veneessä mukana oma ukulele.



Voimakas tuuli piti purjehtijoita Gomeralla useita päiviä. Vihdoin tuuliennusteet näyttivät pientä rakoa, jolloin monet lähtivät kohti seuraavaa etappia mm. Spica ja edellä mainitut ruotsalaiset Kristina II:llaan.

Tuulen laantumista odotellessa vuokrasimme Spican miehistön kanssa auton ja kiertelimme Gomeran saaren isompia ja pienempiä teitä. Tälläkin saarella on suurisuuntainen projekti jäänyt onnettomasti kesken liekö syynä talouslama vai mikä. Valtavat alueet on varattu projektille ja kunnallistekniikka tehty. Muutama hulppea rakennus saatu melkein valmiiksi, mutta sitäkin enemmän isoja rakennuksia on tyystin kesken. Liekö valmistuvat koskaan. Kävimme hienoakin hienommalla lentoasemalla, joka sijaitsee saaren eteläosassa lähellä Playa Santiagoa.

Gomeran saarellakin on paljon vaellusreittejä. Yhtenä päivänä valitsimme yhden sellaisen, joka päättyy lopulta tänne San Sebastiániin. Kartoissa tai muissa opuksissa ei missään puhuta niinkään kilometreistä, enemmänkin ajasta. Tämä veisi nelisen tuntia ja suunta olisi ylhäältä alaspäin. Kävimme edellisenä päivänä selvittämässä bussin numeron ja aikataulun, millä pääsisimme lähtöpisteeseen. Sitten vaan eväät reppuun, reput selkään ja menoksi.



Bussista näkee vielä huikeammat maisemat kuin henkilöautosta. Paikallisbussin kyyti vastaa aina hyvää kiertoajelua. Patikoimme merkittyä reittiä kohteena San Sebastián. Joku pätkä saattoi olla jopa asfaltoitua tietä, mutta suurimmaksi osaksi se oli laavakiveä. Jalansijaa oli katsottava joka askeleella. Maisema oli kuivaa ja karua, Teide-vuoren huippu näkyi taustalla melkein koko ajan. On pysähdyttävä ihaillakseen maisemia tai ottaakseen kuvia.



Kyllä se vuorta alas kulkeminenkin ihan vaativaa hommaa on, aivan eri lihakset ovat käytössä kuin tasamaalla. Reitin varrella oli hylätynnäköisiä talonröttelöitä, mutta jokaisen pihassa haukkui vähintään yksi koira. Yhdenkin pihassa oli oikein koiratarha eikä mitään ystävällisen näköisiä turreja, vaan ne nostattivat ihan karvat pystyyn. Suurin toiveemme siinä vaiheessa oli, ettei aidassa ole reikää, mistä koirat pääsisivät vapauteen. Onneksi aita oli parempi kuin itse talo ja koirat pysyivät oikealla puolella. Aikanaan reilun kolmen tunnin kuluttua saavuimme polun yllättävään loppupäähän - kerrostalon takapihalle. Sieltä oli vielä puolisen kilometriä jyrkkää alamäkeä kaupungin keskustaan. Reissu oli heitetty ja ihan mukava sellainen. Illalla ei kyllä enää olisi huvittanut minkäänlainen kävelylenkki, päivän kävelykiintiö oli täynnä.

Toisellakin viikolla oli monen päivän voimakas tuuli. Kait se on sitä Gomeran talvea. Päivälämpötila huiteli 25 ja 27 asteen nurkilla. Vuokrasimme toisen kerran auton ja kiertelimme saarta vielä lisää. Käytimme vuokra-autoa hyväksemme ja ostimme saaren keskiosassa, Vallehermosassa, täyden lastin juomavettä ja mehuja. Auton sai niin sopivasti parkkiin kaupan oven eteen. Vallehermosan alue on kaunista vihertävää ja viljavaa, palmuja kasvaa pitkin laaksoa reunustavia vuoren rinteitä.



Laiturialueen sosiaalinen elämä oli vilkasta. Meille tuli kutsuja eri veneisiin ja Seilissä kävi useampikin vieras. Suomalaisia veneitä oli ennen lähtöämme Kap Verdeen kaikkiaan neljä: s/y Margarita, Catrine, Tavino ja Seili. Margaritan miehistön kanssa olimme tekemisissä miltei päivittäin, Catrinen Göran ja Pia Kokkolasta olivat uudet tuttavuudet, joita tapasimme muutaman kerran, Tavinon miehistöä emme nähneet kertaakaan ennen kuin lähtöaamuna.

Yhtenä aamuna Teneriffan lautta toi matkailijoita Gomeralle ja laiturialuetta ohittaessaan kuului tervehdys: ‘Hei, hei Seili !’. Olimme juuri aamupalalla sitloorassa ja suomalaisryhmä oppaan johdolla vilkutteli meille tervehdyksiä. Vastasimme tietysti innokkaasti vilkutuksiin.

Emme unohtaneet viettää isänpäivää. Nautimme kahvit ja kotona tehtyä suosikkikääretorttua, Anu oli lähettänyt jo hyvissä ajoin paketin isälleen. Paketti avattiin vasta varsinaisena päivänä.



Gomerakin haluaa osansa Kolumbuksen kuuluisuudesta. Hän on käynyt täällä ottamassa vesi- ja muonatäydennystä Amerikan-matkoillaan. Tyttöystäväkin on tarinan mukaan löytynyt tältä saarelta. Niiltä ajoilta täällä San Sebastiánissa ei taida olla muuta kuin Torre del Conde, torni, joka on kaupungin tunnusmerkki.

Kanarian saarista tuli meille tutuiksi vain Teneriffa ja Gomera. Yllättävintä niissä oli runsaat vaellusreitistöt. Useampi tuttava ja kylänmies on käynyt Kanarialla, mutta kukaan ei ole koskaan maininnut mitään vaellusmahdollisuuksista. Oma kokemuksemme Kanariasta on tätä ennen yksi kerta Teneriffalla.

Gomeralla vietetyn reilun parin viikon aikana Seili sai uuden perämoottoritelineen. Seiliä siivottiin sisältä ja ulkoa. Viimeisiä hankintoja pitkiä merimatkoja varten tehtiin. Hankimme myös paikallista palmuhunajaa ja pullon hunajarommia varastoon Kanarian muistoiksi. Edulliset varastotäydennykset Kanarialta oli hommattu. Vielä Seilin dieseltankkaus ja reilun viikon mittainen merisiirtymä Afrikan rannikolle, Kap Verden Mindeloon, saattoi alkaa.