Päivitysaika: 17.00 (GMT 23.00). Sijainti: 0 astetta 22,4'S, 89 astetta 23,6'W, ilma aurinkoinen, tuuli S5-7m/s. Matkaa jäljellä Galapagokselle 54 mailia (100km).
Purjetuulet onneksi ovat olleet puolellamme ja matka on joutunut rattoisasti. Päivät ovat olleet ainakin aamupäivisin puolipilvisiä. Ari jatkoi polttoaineen syöttöongelmien tutkimista ja huomasi, että aina isomman mainingin sattuessa polttoaine lopetti virtaamisen myös kanisteriin. Tämä havainto vain vahvisti olettamustamme, että viimeisen tankin polttoainesyötön kytkentöihin on tehty muutoksia koneremontin yhteydessä Joka tapauksessa polttoainehomma oli ratkaistu väliaikaisesti, jotta pääsemme perillä ajamaan ankkurointipaikalle konetta käyttäen.
Tänään aamupalan jälkeen testasimme hetken moottoria. Lyhyen testin jälkeen sammutimme moottorin ja Ari käänsi vaihteen pakkiasentoon, jotta potkuri ei pyörisi purjeilla ajettaessa mukana. Jo äänestä kuului, että peruutusvaihteesta huolimatta potkuri jatkoi pyörimistään kuten vapaalla konsanaan. Taas lattialuukkuja auki ja tutkimaan josko vaijeri oli löystynyt tai irronnut vaihdelaatikon päältä – ei ollut. Sitten vain vaijeri irti vaihtimesta ja vivusta käsin kääntäen pakki päälle. Vipu siirtyi kevyesti peruutusasentoon, mutta mitään muutosta ei tapahtunut – potkuriakseli jatkoi pyörimistään samaan malliin. Vaihdelaatikko oli hajonnut ja olimme menettäneet peruutusvaihteen! Päiväntasaajan ylitys osui vappuaattoon ja meillä oli varattu jääkaapissa kuohuviinipullo sekä vähän muuta ohjelmaa. Päiväntasaaja ylittyi klo 11.10 ilman mitään juhlallisuuksia, Ari ahersi lattialuukkujen alla ja Anne piti vahtia. Neptunukselta oli jäänyt vain kruunu Seiliin, kun ilmeisesti huomasi saattavansa joutua likaisiin hommiin ilmestyessään. Pettymyksemme oli sanoinkuvaamaton vielä tämän viimeisen teknisen murheen ilmaantuessa. Kyllä tässä nyt oli jo ainakin yksi liikaa! Anne joutui tirauttamaan muutaman pettymyksen kyyneleen.
Tilanteen uskomattomuuden todettuamme, joskus alkuiltapäivästä, poksautimme kuohuviinipullon ja pidimme tuumaustauon. Ari päätti soittaa satelliittipuhelimella Galapagoksen agentillemme Tuomolle kertoakseen ongelmistamme ja avuntarpeestamme ankkuroituessamme. Meiltähän puuttui ruoriohjaus ja peruutusvaihde. Molemmat melko tärkeitä ahtaissa manööveritilanteissa. Hän lupasi hoitaa homman, kunhan olemme huomenna yhteyksissä tarkemmasta tuloajasta.
Hyvin alakuloisissa tunnelmissa jatkoimme matkaa. Söimme kinkkukiusausta, johon oli välittynyt kokin mielentila. Parempaakin se olisi voinut olla. Mietimme, ettemme tässä vaiheessa voi tehdä muuta kuin pyrkiä määränpäähän ja katsoa sitten Galapagoksessa, mitä Seilin vioille on tehtävissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti