USA, KALIFORNIA, VISALIA – LOS ANGELES 3.-7.10.2010

Viimeisenä yönä Visaliassa ukkosti ja salamoi oikein reippaasti. Seuraavana aamuna huomasimme ilman viilenneen merkittävästi edellisistä päivistä. Olimme päättäneet lähteä Visaliasta, kun saimme erinomaisessa wifi-yhteydessä blogipäivitykset ajan tasalle. Teimme päivisin kävelylenkkejä ja sen jälkeen hyppäsimme uima-altaaseen. Uima-altaiden koko vaihtelee paljon eri camping-alueilla. Visaliassa oli sopivan kokoinen ja riittävän syvä allas, jossa pystyi harrastamaan kuntouintia. Käveleminen sen sijaan tuntui herättävän kaikki paikkakunnan koirat, joita oli vähintään yksi joka pihassa. Rentoudesta ei voi puhua, kun koko ajan saa jännittää, mistä aidanraosta joku vihainen koira hyökkää. Loppujen lopuksi selvisimme reissuistamme ehjin nahoin.

Visalian camping-alueen läheisyydessä oli iso meijeri ja lähdettyämme ajamaan eteenpäin näimme kymmeniä, valtavia maitokarjatiloja. Karjan pääluvut lasketaan vähintään satoina. Ajelimme edelleenkin pikkuteitä, joiden varressa näimme granaattiomenatarhoja ja silmänkantamattomia puuvillapeltoja. Molempia piti käydä tarkastelemassa ihan läheltä. Granaattiomenat olivat kauniin punaisia ja suurikokoisia. Puuvillan kukat olivat kuin pumpulitukot olisi tökätty kasvin varteen. Ellei vettä olisi kanavoitu kastelua varten, nämäkin alueet olisivat kuivaa hiekka-aroa, jolla yleensä puhaltaa tuuli jollain voimakkuudella. Siellä, missä kastelu toimii, viljelymaat ovat silmänkantamattomia ja niitä lannoitetaan/'myrkytetään' matalalla lentävistä koneista. Se näytti aika hurjalta touhulta.

Central Valleyn pikkuteillä näimme runsaasti keltanokkaharakoita (yellow-billed magpie), joita oikeastaan tavataan vain tällä alueella. Tulimme Rinconadan pikkuruiseen kylään, jossa minikokoa olevat kauppa, kirkko ja koulu olivat kaikki samassa pihapiirissä. Ostimme joitain ruokatäydennyksiä kaupasta, jonka hoitaja oli aivan ihmeissään kaukaisista asiakkaistaan. 

Suuntamme oli Tyynen meren rannalle ja matkalla ohitimme James Dean Memorial Junctionin teiden 41 ja 46 risteyksessä. Tässä paikassa 24-vuotias James Dean loukkaantui auto-onnettomuudessa 30.9.1955 ja menehtyi myöhemmin Paso Roblesin sairaalassa saamiinsa vammoihin. Nuorena nukkuneesta James Deanista tuli valkokankaan ikinuori-idoli, jonka 'palvonta' on huipentunut hänen hautakivensä ryöstämiseen kahdeksan kertaa. Jatkoimme tietä 41, joka toi meidät jo tuttuakin tutummalle Highway 101:lle ja kaupunkiin nimeltä San Luis Obispo. Sieltä löysimme aivan valtatien vierestä leirintäalueen pore- ja uima-altaineen. Nautiskelimme kuumassa porealtaassa, välillä vilvoitellen uima-altaassa. Ilma tuntui viileältä kovan tuulen takia. Paikka tarjosi tunnin ilmaisen wifi-yhteyden. Ilmaisella yhteydellä ei tehnyt mitään. Anne sai yhden sähköpostiviestin kirjoitettua. Maksullinen yhteys toimi moitteettomasti.

Aamulla jatkoimme matkaa Los Angelesiin, Pomonassa sijaitsevalle KOA-alueelle. Melkein koko matkan meitä vaivasi todella epätasainen betonitie. Asuntoauton jäykkä jousitus ei sovi ollenkaan tällaisille teille. Ajaminen oli aika stressaavaa jumputusta, kun koko ajan oli huolissaan, mikä paikka pettää siinä tärinässä. 

Miten voi Highway 101 olla tällaisessa kunnossa, varsinkin kaupunkien kohdalla. Halloweeniin (Pyhäinpäivään) on vielä monta viikkoa aikaa, mutta koristeleminen ja kurpitsojen hankinta on jo täydessä vauhdissa. Kurpitsatarjonnan eteen on nähty paljon vaivaa ja kurpitsoja on tarjolla kaikenkokoisia ja -näköisiä. Kurpitsapellot ovat nähtävyys sinänsä.

Pikkuteiden jälkeen 6- ja 8-kaistaiset tiet muistuttivat meidän olevan lähestymässä Los Angelesia ja katuja on nimetty filmitähtien mukaan. Pomona on Los Angelesin pohjoispuolella noin 50 kilometrin päässä. Järjestelimme siellä Majesticin paikkoja, siivosimme ja täydensimme ruokavarastoja. Petasimme yläpunkan kovasti odotettua 'vierasta' varten. Pomonassa satoi niin rankasti, että paikalliset sanoivat sen olevan epänormaalia. Sateen jälkeen ilma muuttui viileähköksi.