lauantai 13. marraskuuta 2010

USA, KALIFORNIA, LOS ANGELES 14.-18.10.2010

Matka Las Vegasista Los Angelesiin on reilut 400 kilometriä. Matkalla päätimme, ettemme hakeudu millekään camping-alueelle Los Angelesissa, vaan varaamme motellihuoneen ja vuokraamme auton. Kulkeminen helpottui matkan osalta ja muutenkin, kun pikkuautolla pääsi joka paikkaan. Matkailuauto asettaa omat vaatimuksensa suurkaupungissa tai päinvastoin. Varasimme hotellin 40 kilometriä pitkän Sunset Boulevardin varrelta. Näin säästimme aikaa ja ajokilometrejä. Majestic jäi motellin pihaan parkkiin. Uni tuli silmään hakematta. Anne heräsi keskellä yötä johonkin, mikä kuulosti ja tuntui maanjäristykseltä – sänkykin tärisi. Aikansa hiljaisuutta kuunneltuaan Arin ja Anun nukkuessa sikeästi Anne päätti saada unenpäästä kiinni ja tarkistaa aamulla, ovatko seinällä olevat taulut vinossa. Taulut olivat aamulla suorassa eivätkä Anu ja Ari olleet kuulleet mitään. Aamupalalla huomasimme aivan motellin nurkalla lyhtypylvääseen törmänneen romuksi menneen auton. Sateisessa kelissä auto oli ilmeisesti karannut kuljettajan käsistä. Kuin ihmeen kaupalla kuljettaja oli selvinnyt kolarista ehjin nahoin. Tämä kolari oli varmaan aiheuttanut sen metelin, mihin Anne havahtui ja samassa rytäkässä Ari oli ilmeisesti kääntänyt kylkeä, mikä tuntui tärinältä. Kai sitä on alitajuisesti varuillaan maanjäristyksen varalta.
 
 
Päätimme pyhittää perjantaipäivän Universal Studioille. Kutsuimme ostamiamme lippuja 'kiilauslipuiksi', sillä niillä pääsi jonon ohi ja yleensä parhaille paikoille. Se oli kannattava sijoitus, sillä yksi päivä ei muuten olisi riittänyt mihinkään.

 
Paikka on sekä toimiva elokuvastudio että huvipuisto ja sen lisäksi siihen kuuluu ns. City Walk kauppoineen, ravintoloineen ja elokuvateattereineen. Menimme ensimmäiseksi junalla tapahtuvalle studiokierrokselle. Kierros oli vaikuttava; tutustuimme 3-ulotteisesti King Kongin voimaan hänen luolassaan ja jouduimme keskelle katastrofia maanalaisella metroasemalla, näimme NCSI-tv-sarjan käynnissä olevan kuvauksen ja miten tulva valtaa pienen meksikolaisen kylän. 


Vierailimme vielä Täydellisten naisten kotikadulla. 


Näimme/koimme Terminaattoria 4D:nä, jossa vähempikin melutaso olisi riittänyt. Arnold Schwartzenegger ei viimemetreillä olevasta kuvernöörin virastaan ollut kerinnyt esittämään pääosaa. Tästä 4D-esityksestä tuli sellainen tulevaisuuden näkymä, että teatteri ja elokuva sekoittuvat keskenään. Ehkä tulevaisuudessa on tavallisia elokuvia ja teattereita ja sitten vielä 4D-paikkoja.

 

Suurin osa erikoistehosteista tehdään tietokoneanimaatioiden avulla – kaikkea sillä digi- ja tietokonetekniikalla saadaankin aikaan. Toki tarvitaan elokuviin vielä ihmisiäkin ja heidän kaksoisolentojaan, stuntteja. Pääsimme seuraamaan vauhdikasta ja erilaisia tehosteita täynnä olevaa action-draamaa, jossa ajoitus oli kaiken a ja o. Päälle päätteeksi iso lentokone lensi läpi seinän meitä katsojia kohti… Anne ounasteli, että ainakin toimintaelokuvista saattaa taas vähäksi aikaa hävitä hohto. Huvipuisto oli vielä kokonaan tutustumatta ja Kauhujen talo oli ensimmäinen kohteemme. Siellä tehtiin johonkin talk-showhun Halloween-kuvausta ja meitäkin pyydettiin mukaan, oikein allekirjoitimme kuvaussopimuksen. Jostain syystä tämä kuvaussessio sotki koko Kauhujen talon aikataulun, joka muuttui koko ajan. Siirryimme mattimeikäläisten jonoon päästäksemme kokemaan talon kauhut. Kyllä siellä säikky olo tuli ja hiuksiin ja kasvoihin tarttuneet 'hämähäkinseitit' ehkä inhottavimpina jäivät mieleen. Halloweenia odotellessa Universal Studioiden tietty alue muuttui kauhujen yöksi iltapimeällä.
 

Kävimme kaikissa huikeissa vuoristoratatyyppisissä laitteissa ja viimeisenä aivan ihastuttavassa Simpson Ridessa. Hyppäsimme kiitävällä vauhdilla suoraan Simpsoneiden piirrettyyn maailmaan. Vieläkään emme tiedä, pysyimmekö paikoillamme koko ajan vai miten korkealla sarjakuvamaailmassa junan kyydissä oikein kiidimme tai lensimme. Kerrassaan elämysten elämys! Kuka näitä juttuja oikein keksii?

Päivä taas yhdessä epätodellisessa paikassa alkoi kallistua iltaan. Kävelimme vielä City Walkilla ja kävimme siellä syömässä herkulliset ribsit kuulussa Tony Roma'sissa. 

 

Kaikista sääennusteista huolimatta lämpötila pysytteli koko päivän viileän puolella ja iltaa kohden muuttui suorastaan kylmäksi. Universal Studios sijaitsee korkealla mäellä, josta on upeat näkymät Los Angelesiin. Korkealla mäellä kävi viileä tuuli ja meillä oli aika niukasti vaatetta mukana. Ari joutui satsaamaan uuteen pusakkaan tällä reissulla. Kuuma suihku viileän päivän päälle ja lämmin vuode veivät meidät taas hetkessä untenmaille.

Los Angelesissa muuten mainostettiin kovasti Jackass 3D-elokuvaa, joka sai ensi-iltansa 15.10.2010. Sunnuntaina kerrottiin uutisissa, että elokuva rikkoi ensi-iltanaan 50 miljoonan dollarin rajan, mikä on pitkään aikaan ennätys. Duudsoneillekin taisi aueta Hollywoodin dollarivirrat siinä samalla. Täällä elokuvia mitataan lipputuloilla, Suomessa katsojilla.

Viehättävällä Farmers Marketilla oli aika hiljaista ehkä aikaisesta lauantai-aamusta johtuen. Alue on kauniisti restauroitu ja erittäin siisteissä torikioskeissa oli tarjolla vaikka minkälaisia herkkuja.  



Vuoren seinämässä olevan Hollywood-kyltin ikuistaminen mielellään itse mukana kuvassa on Los Angelesin käynnin must-juttuja. Observatorionmäeltä olisi ollut parhaat kuvauspaikat. Sää vain teki meille tepposet. Sankka sumu peitti koko vuorenrinteen, missä kyltti on. Ajelimme Beverly Hillsiin Rodeo Drivelle, missä Hollywoodin kuuluisuudet käyvät shoppailemassa ja kiertelimme heidän asuinaluettaan. Mitä enemmän paparazzien jahtaama, sitä tiheämpi ja korkeampi aita reunustaa kuuluisuuksien taloja esimerkkinä Beckhamit. Angelina Jolie ja Brad Pitt asuvat suuren rautaportin takana. Alueella on myös bunkkerimainen kerrostalo, johon kuuluisuuksien on hyvä piiloutua ja olla omissa oloissaan. Joka puolella asuinaluetta hääri meksikolaissyntyisiä puutarhureita. Vauraiden ihmisten talot ja pihat olivat tietenkin tiptop-kunnossa ja ilo silmälle.


Ajoimme vielä Long Beachiin katsomaan museoitua ja hotellina toimivaa RMS Queen Mary –laivaa, joka liikennöi pohjoisella Atlantilla vuosina 1936-67. Menneen maailman tuulahdus tuli vastaan astuessamme laivaan. Toisessa maailmansodassa laivalla oli rooli joukkojen kuljetusaluksena. Osallistuimme opaskierrokselle, joka tutustutti meitä laivan uumeniin ja siellä viihtyviin haamuihin – taas yksi kauhukierros, joka alkoi jo riittää Annelle. Jostain syystä amerikkalaiset rakastavat kauhujuttuja. Queen Marynkin satama-alueelle oli rakennettu valtava Halloween-alue, Dark Harbor (Pimeä satama).

Päivän päätteeksi Hollywoodin Walk of Famelle etsimään Kiinalaisen teatterin edestä suosikkitähden käden- ja jalanjälkiä tai jalkakäytävältä tähtikuvioon kaiverrettua nimeä, mikä onkin sitten jo paljon vaikeampi tehtävä ihmisruuhkassa. Tähtiä on kaiken kaikkiaan 2000 kappaletta. Ensimmäinen tähti sijoitettiin paikalleen vuonna 1960. Astelimme Oscar-gaalasta tunnetun Kodak-teatterin portaita. Portaikon pylväisiin on kiinnitetty Oscarin voittaneiden elokuvien nimet ja vuosiluvut, tilaa on vielä.
 

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Sunnuntaina oli käsillä Anun viimeinen lomapäivä. Ohjelmassa oli tavaroiden pakkaus, kävimmepä vielä Marilyn Monroen vaatimattomalla haudallakin, jonne ihailijat edelleenkin tuovat kukkia ja kirjeitä. Beverly Hillsin sunnuntaista liikennettä sotki pahemman kerran AIDS-kävelytapahtuma, johon osallistui 30.000 kävelijää. Teimme vielä muutamat pikaiset ostokset ja suuntasimme lentokentälle ollaksemme hyvissä ajoin, kun liikenteestä ei koskaan tiedä.

Vaikka yhteinen aikamme Anun kanssa oli hyvin viihdepitoinen, tärkeintä oli kuitenkin yhdessäolo ja jutusteleminen. Edellinen loma vierähti Castron veljesten kommunistisessa Kuubassa. Millainen mahtaakaan olla seuraava loma? Hyvästelyihin ei vaan tahdo tottua.



Maanantaina palautimme vuokra-auton ja jatkoimme matkaa kahdestaan Arizonan suuntaan.

Ei kommentteja: