Seilin kipparin ollessa kirjaimellisesti täydellisessä levossa Anne on hoidellut kaikenlaisia juoksevia asioita. 90 päivää Ranskan Polynesiassa kului umpeen ja immigration-virkailija neuvoi Annelle paikan, mistä hakea lisäaikaa oleskelulle. Lääkärireissujen välissä Anne lähti etsimään paikkaa ja huomasi suhteellisen nopeasti olevansa umpikujassa. Virkailija antoi huolimattomuuttaan väärät ohjeet ja Anne tietysti noudatti saamiaan ohjeita sinisilmäisen kuuliaasti. Oleskeluasioissa ulkomailla hyvä neuvonantaja on yleensä lähetystö tai konsulaatti. Täällä Tahitilla ei ole kumpaakaan, mutta eräs henkilö täällä toimii Suomen konsulaatin edustajana, tosin oman toimensa ohessa. Anne sai soittaa monta puhelua, ennen kuin sai hänet langan päähän. Hän ihmetteli kovasti virkamiehen antamia ohjeita, kun oleskeluasia on hyvin yksinkertainen EU-kansalaisille. Hän lupasi ottaa selvää asiasta ja palasikin aika pian hyvin selvin ohjein. Hän oli puhunut Papeeten kaupungintalolla monen eri byrokratiaportaan kanssa ja kehotti käymään kaikki portaat läpi, ellei asia ensimmäisessä paikassa hoidu ja sanoi vielä lopuksi, että ongelmien ilmetessä pitää soittaa hänelle. Selvien ja yksiselitteisten ohjeiden perusteella oleskeluasia olikin helppo hoitaa. Tosin ekakerralla poliisihenkilö oli pitkällä lounastauolla ja tokakerralla (lounastauon jälkeen) oli jo ilmeisesti liukumassa viikonlopun viettoon jossain poliisien taukohuoneessa. Odottelun jälkeen hän kuitenkin saapui hyvin ystävällisenä ja aurinkoisena hoitamaan meidän asiaa.
Anne oli tyytyväinen saatuaan viranomaisen leimoilla varustetut asiakirjat jatko-oleskelusta ja kiiruhti immigration-toimistoon, joka oli vielä pitkän lounastauon vietossa. He katsovat yleensä televisiota suljettujen luukkujen takana. Anne istui hyvän tovin toimiston ulkopuolella. Paljon lounasajan jälkeen virkailija taisi jostain luukun raosta huomata Annen, kun alkoi availla toimistoaan. Siinä ei asiakas ehtinyt sanoa kuin pari sanaa, kun alkoi sellainen vuodatus kaikkien sukulaisten ja ystävien kutsumisesta Tahitille. Anne oli aivan ymmällään. Sitten käytiin kiivassanainen keskustelu, kun virkamies kielsi Annea käyttämästä kahta sanaa: oleskelun pidennys ja kollega. Annen asia ei tahtonut millään tulla selväksi, kun nämä kaksi sanaa liittyivät tähän immigration-asiaan. Alkoi pikkuhiljaa valjeta, että virkamies oli todella näreissään siitä, että konsulaattia edustavaan henkilöön oli otettu yhteyttä ja hän oli ilmeisesti ripittänyt virkamiestä. Tämä 'Tahitin konsuli' ei ole ihan mikä tahansa Matti Meikäläinen täällä, vaan hyvin merkittävä mies. Virkamies oli raivoissaan tietynlaisesta kasvojenmenetyksestä ja sanoi, ettei hän eikä hänen kollegansa tee virheitä. Immigration-miehelle oli tärkeintä saada viimeinen sana ja Annelle tärkeintä saada dokumentit ajan tasalle. Loppujen lopuksi löytyi jonkin tason yhteisymmärrys ja virkamies suostui käsittelemään asian.
Tämä oli ihan ainutkertainen ikävä kokemus täällä Tahitilla, mutta poikkeushan se vahvistaa säännön. Virkamies oli varmasti sama henkilö, jota tapaamamme Ambika-veneen Erja ja Lasse moitiskelivat epäkohteliaaksi. He olivat jostain kuulleet, että virkamiehistä tuli tällaisia, kun he kävivät Ranskassa kursseilla ja sertifikoitavana. Ambikan blogissa oli hauskasti mainittu, että näitä virkamiehiä ei ainakaan ole käytetty millään charmikursseilla.
VIERAILEVIA LAIVOJA
Nyt taitaakin olla oikein sesonki tällä alalla. Yhtenä päivänä tänne satamaan lipui upea 4-mastoinen purjelaiva. Jokaisen maston huipussa liehui Chilen lippu. Koululaiva Esmeralda saapui jokavuotiselle visiitille. Tahitilaiset tervetuliaisseremoniat kuuluivat tietysti asiaan. Laivalla oli parinakin iltana juhlat, joissa kunnon latino brass band pani parastaan. Ensimmäisenä iltana ohjelma alkoi aavistuksen virallisemmin ja ensimmäiset musiikkikappaleet olivat Gracias a la vida (Elämälle kiitos) ja El condor pasa (Kotka lentää), mutta siitä se musiikki vain villiintyi pikkutunneille mentäessä. Olipas niin mukava kuulla taas espanjaa pitkästä aikaa. Olimme nimittäin Seilissä ihan aitiopaikalla kuulemassa puheita ja musiikkia. Meripojilla oli ohjelmaa jokaiselle päivälle, milloin pelasivat jalkapalloa, milloin marssivat rantabulevardilla.
Rapsody of The Seas –risteilylaiva sai aikaan suoranaisen markkinahumun satama-alueelle. Varmaan kauppahallikin olisi tuotu rantaan, jos se olisi ollut mahdollista, ettei risteilyvieraiden tarvitsisi rasittaa itseään kävelemällä. Itse asiassa sataman myyntikojuissa oli parempi valikoima tahitilaistuotteita kuin missään muualla. Tämän kaltaisen satsauksen ymmärtää, kun risteilylaivat ovat enää ainoa massaturismin muoto täällä. Tältä laivalta tuli meitä moikkaamaan saksalaispariskunta, joka kertoi aloittaneensa reissun Honolulusta, Havaijilta ja päättävänsä noin 2 viikon risteilyn Uuteen Seelantiin. Mies kertoi aikoinaan purjehtineensa Karibialla useampanakin vuotena ja halusi tulla tervehtimään meitä tunnistettuaan Suomen lipun.
Vielä kolmaskin laiva, Sea Princess, toi risteilyvieraita vuorokauden visiitille. Nämä Tyynen meren risteilyt ovat luonteeltaan ihan erilaisia kuin Karibian vastaavat. Karibialla on vaikka joka päivälle uusi satama, täällä ollaan enemmän merellä ja satama osuu kohdalle ehkä kerran viikossa. Tietysti Tyynen meren risteilyjäkin on erilaisia.
SAIRASLOMAN AJANVIETTEET
Arin täydellistä lepoa on rytmittänyt lääkekuuri. Internet on ollut ahkerassa käytössä. Ollaan löydetty uusi harrastus, sudokut. Kaikki suomalaiset ristisanatehtävät on ratkottu. Sudokut eivät ole kieleen sidottuja, joten tehtävävihkosia voi ostaa mistä maasta tahansa. Ollaan suorastaan koukussa niiden ratkomiseen, tosin vasta tasolla 2 ja 3, siis ihan vasta-alkajia. Lähikioskilta löytyy kyllä kaikentasoisia tehtäviä. Lukemista ollaan tietenkin harrastettu ja netistä luettu kotimaan kuulumisia digilehdistä. Musiikkia ollaan kuunneltu silloin tällöin; CD-levyiltä ja iPod Nanosta, jonka Anne sai läksiäislahjaksi työkavereiltaan. Kaiutintelakka toimii sekä verkkovirralla että paristoilla.
Koti-Suomen uutisia on hallinnut jo pitkän aikaa EU:n talousongelmat ja Suomen Kreikka-vakuudet. Jo Karibialla leikittelimme ajatuksella suomalaisesta Karibian saaresta. Kreikka-vakuudeksi kävisi ihan hyvin yksi lomasaari Välimereltä. Konkurssikypsällä maalla riittää saaristoa, josta liikenisi saaria muillekin EU-maille, kun kerran vakuuksista on syntynyt niin kova poru.
Ajanvietettä on myös ohikulkevien ihmisten seurailu. Tavallisin nuorten asu on sortsit ja t-paita, jalassa varvasvälit eli flip-flopit. Se on jalkine, jota käytetään vauvasta vaariin, ehkä maailman yleisin ainakin näissä lämpimissä maissa. Ei varmastikaan kaikkein terveellisin vaihtoehto, mutta eipä se paljon maksakaan. Terveydestä puheen olleen ja iskiaksen säikähdyttäminä ostimme Arille uudet lenkkarit. Entiset, hyvin palvelleet siirrettiin remonttikäyttöön jo Galapagoksella.
Tuntuu ja näyttää siltä, että lääkekuuri on tehonnut. Kivut ja jomotus ovat hävinneet, silti käveleminen täytyy aloittaa hyvin varovasti. Purjehdusreittiä Tahitilta Uuteen Seelantiin on hahmoteltu tutustuen purjehdusoppaisiin ja käytössä oleviin karttoihin. Kippari piirtää lopullisen reittiviivan plotteriin, kunhan lääkäriltä saadaan purjehduslupa. Sitä saamme jännätä maanantai-iltapäivään asti.
Yhden sortin laatikkokala - kalan muoto on neliömäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti