Tutkimusalus Tara saapui eräänä päivänä Papeeteen. Sille oli varattu ihan paraatipaikka täällä satama-altaassa ja laiturille oli pystytetty katokset tuoleineen vastaanottoseremonioita varten. Tahitilaiseen tapaan Taran miehistölle annettiin leit kaulaan ja paikalliset tanssijat ukulele-rumpuryhmineen toivottivat tutkijat tervetulleiksi. Musiikkiesityksen jälkeen pidettiin puheita puolin ja toisin, kaikki tietysti ranskaksi.
Paikalla oli televisio, radio ja lehtitoimittajia. Tara tekee 3-vuotista maailman merien tutkimusmatkaa, jota monet kansainväliset järjestöt tukevat mm. YK. Alumiinialus on hyvin erikoisen näköinen ja varmasti hyvin mielenkiintoinen myös sisätiloiltaan. Näimme Taran ensimmäisen kerran ankkurissa Academy Bayllä Galapagoksella. Täältä Tahitilta Tara jatkoi matkaansa Havaijille ja sieltä pohjoiseen San Franciscoon.
Toinen vielä enemmän huomiota saanut, mutta ilman puheita, oli Dawn Princess-risteilylaiva. Saman yhtiön laivoja olemme nähneet pitkin matkaa. Papeetessa oli järjestetty jos jonkinlaista perinne-esitystä ja erilaisia myyntikojuja risteilylaivan turisteja silmällä pitäen. Pienessä kaupungissa tällaisen laivan matkustajamäärä jo näkyy ja tuntuu. Mekin jouduimme ihmettelyn kohteeksi, kun kävelimme paikalliseen tapaan patongit kainalossa.
Meitä tavallisia purjehtijoita, luksus-charterveneitä tai Greenpeacen Esperanza-laivaa ei kummemmilla seremonioilla ole tervehditty. Esperanza-laivan missiota emme tiedä, mutta muistamme hyvin, miten Rainbow Warrior-laivalle kävi.
Polynesia on ollut Ranskalle strategisesti tärkeä alue ja vuonna 1963 Ranska valitsi Tuamotu-atolleilta Mururoan ja Fangataufan atollit tuleviksi ydinkoealueiksi. Ilmakehässä tehdyt ydinkokeet alkoivat vuonna 1966. Kun muut valtiot luopuivat kyseisistä kokeista, Ranska teki poraukset atollien laguunien sydämeen ja siirsi kokeensa maan alle. Testit jatkuivat aina 1990-luvun puoliväliin, jolloin ne kohtasivat suurta vastustusta ihan kansainvälisesti. Ydinkokeet olivat sen verran iso asia, että niistä kerrottiin myös Suomen uutisissa. Varsinainen uutispommi saatiin, kun Ranskan agenteiksi paljastuneet miehet upottivat Greenpeace-järjestön Rainbow Warrior-laivan Uuden Seelannin Aucklandissa vuonna 1985. Laiva oli valmistelemassa protestimatkaa Tuamotu-atolleille. Yksi laivalla ollut valokuvaaja kuoli välikohtauksessa. Vuonna 1996 Ranska ilmoitti luopuvansa ydinkokeista Tyynen meren alueella. Sen jälkeen onkin sitten kiistelty siitä, onko ydinkokeilla ollut mitään vaikutusta työntekijöihin, ympäristöön ja herkkään korallieläimistöön. Tänä päivänä tuntuu ihan uskomattomalta, että tällaisia kokeita on voitu tehdä vielä alle 15 vuotta sitten. Onko ympäristötietoisuus herännyt toden teolla vasta 2000-luvulla?
ROULOTTES
Pakettiautoon rakennettu ravintolakeittiö ja auton ympärille kootut pöydät ja tuolit, siinä roulotte lyhykäisyydessään. Yhtä varmasti kuin aurinko laskee, ajavat pakettiautot satama-alueen puistoon ja alkavat vimmatulla vauhdilla purkaa tuoleja ja pöytiä kyydistä.
Sen jälkeen puretaan vielä mahdolliset grillit ja vastaavat – ulkoilmaravintola on valmis. Enemmistö ravintolayrittäjistä on kiinalaisia, niinpä ravintolanimet viittaavat kovasti Kiinaan.
Ruokatarjonta on paikallisesta herkusta poisson crusta (kookosmaidossa raakakypsytettyä kalaa) ja tonnikalasashimista kaikkiin peruskiinalaisiin ruokiin, voi sieltä saada pihvin ranskalaisillakin niin halutessaan. Roulotte-ravintola-alue on oikein iltanähtävyys täällä Papeetessa ja ensimmäiseksi pistää silmään paikan siisteys.
MARCHÉ DE PAPE´ETE
Aivan kaupungin ytimessä on vilkas ja värikäs kauppahalli. Tarjolla olevaa tavaraa on eksoottisista merenelävistä tummiin helmiin, paljon erilaisia korituotteita ja Monoï-tuotteita, jotka on valmistettu kookosöljystä ja tiare-kukista kaikenlaiseen ihonhoitoon.
Melkein joka päivä ukulelebändi soittaa ja laulaa hyväntuulista musiikkiaan kauppahallin alakerrassa. Hallissa on kaupungin parhaat vihannes- ja hedelmävalikoimat. Vilkkain hetki hallissa ajoittuu erikoiseen aikaan, sunnuntaiaamuun noin kello 7, juuri ennen kirkonmenoja.
MOOREA
Teimme päiväretken läheiselle Moorean saarelle, vuokrasimme auton ja kiertelimme tarkkaan koko paikan. Mooreaan on täältä Papeetesta sekä lautta- että lentokoneyhteys. Saari on näköetäisyydellä. Purjehtijat ankkuroivat mielellään Cook's Baylle, vaikka se on suhteellisen syvä. Toinen hyvä ankkurointipaikka on Opunohu Bay, jonka uimarannalle on helppo ja hyvä jättää jolla, jos maihin on asiaa.
Vierailimme Rotui-vuorella, josta avautui näkymät edellä mainituille lahdille. Mooreaa ympäröi myös atolliriutta. Saaren ja riutan väliin jäävä korallimeri välkehtii, jos mahdollista, vieläkin useammissa turkoosin sävyissä kuin Tahitilla. Sen ovat huomanneet niin suuret kansainväliset hotelliketjut kuin pienet paikalliset yrittäjätkin.
Tavallinen kulkija pääsee uimaan oikeastaan vain kahdessa paikassa koko saarella, muut rannat on hyvin tarkkaan aidattu. Tällä saarella käy eniten turisteja ja turismin koettua lama-ajat on moni alan yrittäjä joutunut koville. Ei siellä nytkään turisteja ruuhkaksi asti ollut, kovin oli hiljaista ja rauhallista. Moorea on ananaksen viljelykeskus. Ananaspeltoja kyllä näimme, mutta kaikki hedelmät oli korjattu pois, kuivahtaneet kasvin lehdet enää törröttivät. Ananaksia myydään joka paikassa. Ne ovat suhteellisen pienikokoisia, mutta todella mehukkaita ja makeita. Päivän päätteeksi menimme vielä uimarannalle, jossa oli paljon paikallisia, mutta myös tahitilaisia koululaisia, isoja ja pieniä, ilmeisesti retkipäivää viettämässä.
TUMMA HELMI
Tahitin tummia helmiä (Tahitian Black Pearl) on tarjolla kaikkialla. Papeetessakin on helmiliikkeitä varmasti kymmeniä, jopa liikkeen yhteyteen ovelasti perustettu helmimuseo. Moorealla meille pidettiin lyhyt helmioppitunti siitä, miten helmiä viljellään, mistä tumma väri syntyy, miten helmet luokitellaan ja nimetään muotonsa mukaan. Vaikka helmiä markkinoidaan Tahitin helminä, todellisuudessa helmet viljellään Tuamotu-atolleilla, missä merivesi on tasaisen suolaista. Helmenviljely on tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja aikaa vaativaa työtä. Se on suhteellisen nuori elinkeino, vasta noin 30 vuotta sitten perustettiin ensimmäiset helmiviljelmät aasialaisin opein. Helmiä tai niistä tehtyjä koruja löytyy varmasti jokaiselle kukkarolle. Matkamuisto ostettiin Annellekin, jonka mielestä helmet ovat oiva matkamuisto purjehtijoille, kun vievät niin vähän tilaa eivätkä paina paljon.
 |
Tahitin historia vilisee löytöretkeilijöiden ja heidän laivojensa nimiä mm. kapteeni Cook ja purjelaiva Bounty. Louis-Antoine de Bougainville oli James Cookin aikalaisia ja hänelle on omistettu puistokin täällä Papeetessa. Bougainvillen mukaan on nimetty eteläamerikkalainen eri väreissä kukkiva köynnöskasvi, joka viihtyy kaikissa lämpimissä maissa.
1700-luvun lopulla samoihin aikoihin Cookin ja Bougainvillen kanssa Bounty-laivalla syttyi kapina täällä Tahitilla. Aihe on ollut sen verran kiehtova, että siitä on tehty useampikin elokuva, Kapina laivalla (Mutinity on the Bounty), 1960-luvulla toista pääosaa esitti Marlon Brando. Filmaus ja Tahiti olivat aika kohtalokkaat Brandolle, hän rakastui tahitilaiseen vastanäyttelijäänsä ja osti täältä saaren, Tetiaroan. Tänä päivänä saarelle tehdään charter-purjehduksia Papeetesta. Riutan sisäpuolelle purjeveneillä ei pääse, koska tällä riutalla ei ole yhtään läpiajokanavaa, joten jolla on ainut sopiva kulkuväline loppumatkalle. Kuuleman mukaan Brandon elinajan hyvin luonnonvaraisena pidetty saari on kokemassa kovaa muutosta perikunnan rakentaessa sinne erilaisia turistitäkyjä, joista suurin osa on vielä kuitenkin suunnitteluasteella.
MESAANIMASTO
Kait se on niin, että hyvää kannattaa odottaa. Vihdoin uskomme, että mesaanimaston takilointi ja vanttien ainevahvuudet ovat oikeassa mallissa. Emme reilut kaksi vuotta sitten arvanneet, millaisen murheenkryynin ja stressinaiheen se tulisi meille aiheuttamaan. Mesaanimastosta voisimme kirjoittaa vaikka romaanin tai ainakin novellikokoelman. Lähtiessämme Suomesta uskoimme siellä olevan takilointiasiantuntija Veikko Pilven lausuntoon koskien sekä rikausta että vanttien ainevahvuutta. Mastomme oli jo kerran mennyt mereen Viron edustalla ja se "korjattiin" Pilven yrityksessä Vene Bremerillä ja hänelle tehtiin useaan kertaan selväksi, että olimme suuntaamassa valtamerille. Esittäessämme vanttien vaihtoa paksumpaan materiaaliin, hän totesi, että kyllä nämä vahvuudet riittävät mesaanimastoon. Ikään kuin kaikki mesaanimastot olisivat saman kokoisia ja painoisia. Nyt tiedämme, ettei hän ole asiantuntija, vaikka sellaisessa ominaisuudessa työtään tekeekin. Puoli maailmaa on seilattu ja vantteja on napsahdellut poikki tämän tästä siten, että jonkin tasoinen hätärikaus on jouduttu suorittamaan kaikilla pidemmillä väleillä. Useammassa paikassa olemme esittäneet ongelmaa paikallisille "ammattimiehille", mutta kukaan ei ole ottanut asiaamme millään tavalla vakavasti tai paneutunut siihen. Jos olisimme kaikkien alojen asiantuntijoita, niin kuin esim. takilointialan, emme kyselisi emmekä tarvitsisi sen alan ihmisten palveluja, tekisimme tietysti itse.
Saavuttuamme Papeeteen mesaanimasto oli numero yksi tehtävälistallamme. Ari soitti paikalliseen takilointiyritykseen ja kertoi kahden vuoden kokemuksistamme. Ensimmäisen kerran kuulimme asiantuntijan puhuvan geometriasta ja siihen liittyvästä ongelmasta, näkemättä edes mastoa. Erikoiset sanat eivät meitä ennenkään ole hämänneet, mutta sen verran ko. ainetta koulussa opiskelleina ymmärsimme, että Api Yachtingin Cristophe puhui vanttien kiinnityskulmista. Hän tuli tietysti käymään Seilissä ja totesi: 'It's a joke!' (Se on vitsi!) – siis mesaanimasto ja sen takilointi. Vene painaa 20 tonnia, mesaanimasto muutaman sata kiloa, maston huippu on 13 metrin korkeudessa meren pinnasta ja meillä on 5 millin vaijerit. Hän ihmetteli, miten kukaan itseään asiantuntijaksi kutsuva on voinut päästää käsistään tällaisen ratkaisun. Mesaanimaston ei kuulu tanssia rock'n rollia, kun vantista vähän nytkäyttää. Asiaa aika paljon miettineinä olemme jotenkin tulleet siihen tulokseen, että monet pitävät mesaanimastoa lapsipuolen asemassa, vaikka se olisi yhtä korkea kuin jonkun toisen veneen päämasto. Purje toki on pienempi, mutta ensinhän pitäisi saada pelkkä masto pysymään pystyssä!
Mesaanimasto on nyt kunnossa, mutta nyt iski kippariin iskiastyyppinen vaiva. Sille ei tehnyt ainakaan parempaa se, että jouduimme viemään Seilin parikin kertaa rikifirman laituriin. Kippari kuitenkin priorisoi kauan odotetun mesaanin korjauksen ja päätti hoitaa omat vaivansa sen jälkeen. Paikallisen lääkärin vastaanotolle oli pakko kävellä kivusta huolimatta. Jonoa oli kadulle asti, mutta etuilevien eläkeläisten tapaan kävelimme suoraan sisään ilmoittautumaan. Ystävällinen vastaanottovirkailija sanoi, että Ari pääsee vastaanotolle parissa minuutissa eli koko jonon ohi. Kukaan ei odotussalissa protestoinut asiaa, vaan nauroivat hyväntahtoisesti Arin maksaessa lääkäripalkkiota ja kiittäessä: 'Maururuu!' Viereisestä apteekista lunastimme lääkkeet ja Ari siirtyi Seiliin lepäämään. Anne lähti muille asioille. Lähtömme Papeetesta viivästyy, mutta kipparin on tervehdyttävä liikuntakuntoon, ennen kuin voimme ajatella purjehdusta eteenpäin.
Viikonlopun nettilehdistä luimme uutisen, että Vancouverin saarella Kanadassa on sattunut 6,3 magnituudin maanjäristys jossain Nanaimon ja Port Hardyn välimaastossa. Alue on hyvinkin tuttua viimevuotiselta USA-Kanada –matkailuautokierrokselta. Onneksi saari on pohjoisosaltaan aika harvaan asuttua, uutiset eivät kertoneet vielä mitään vahingoista. Ehkä niitä ei olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti