keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

PANAMA, SHELTER BAY MARINA 11.-13.4.2011

Seilin sisätiloista päätellen viikonlopun aikana moottoriremontissa ei ollut tapahtunut kovin paljon. Kaikki pienet ja tärkeät asiat eivät tietenkään näy päällepäin. Olemme moitiskelleet dieselmies Andyn ajantajun puutetta ja remontin hidasta edistymistä. Hetkeäkään emme kuitenkaan ole epäilleet hänen erinomaista ammattitaitoaan, mitä todistaa hänen harkitseva ja rauhallinen ote työhön. Hänestä tulee mieleen sellainen vanhanajan ammattimies, joka korjaa muitakin huomaamiaan vikoja kuin vain sen, mitä asiakas pyytää. Hän ei runno eikä runttaa osia väkisin paikalleen, vaan tutkii syytä, jos joku osa ei istu kunnollisesti paikalleen. Mikä parasta Andy puhuu espanjan lisäksi erinomaista englantia. Andyn mielilause: 'Let the parts tell.' (Anna osien kertoa.) Ihan tulee mieleen Las Vegasin CSI:n todisteet. Koneremontin aikana hän lukee manuaalia kuin raamattua noudattaen tarkasti sen ohjeita. Monta kertaa hän on myös sanonut, että kyllä hän on tehnyt kaikenlaisia koneremontteja ja että kyllä Seilinkin moottori vielä laulaa. Ensisijainen homma on tietysti ollut tämä koneremontti, mutta myös letkujen vaihtaminen ja generaattorin tarkistus ja huolto.

Valtava määrä Andyn työkaluja, nostimia, ketjuja, pitkiä teräsputkia ja dieselöljyn kyllästämää puutavaraa lojui edelleen Seilin sisä- ja ulkotiloissa ja välillä meinasi uskonpuute vallata mielen, että torstain lähtö on utopiaa. Maanantaina Andy teki pitkän päivän Arin toimiessa apurina. Siinä arvostus Andyn ammattitaidosta kasvoi kasvamistaan. Se oli suuri päivä muutenkin, sillä pitkän uurastuksen jälkeen oli aika käynnistää Seilin moottori. Se starttasi ensi yrittämällä, alkoi käydä tutun tasaisesti ja puhalsi odotetusti jäähdytysvettä, mutta vain aivan hetken kuluttua kuului: 'POKS!'. Moottori oli sammutettava ja tutkittava, mistä ääni johtui. Tai oikeastaan Andy tiesi, mistä se tuli – pakokäyrä oli poksahtanut vanhuuttaan. Pakokäyrä oli todella korroosion syömä, mutta Andy lupasi korjata sen hitsaamalla. 

 

Andy otti osan mukaan kotiinsa.

Langattoman tuulimittarin lähetin vaurioitui salamaniskusta silloin Kuubasta tullessamme. Meillä on kulkenut pitkään mukana uusi lähetin, joka nyt piti asentaa paikalleen. Kolumbialainen Geiler jännitti kovasti isoon mastoon menoa. Uusi anturi pantiin reppuun Geilerin selkään, Ari näytti asennusohjeista, mitä mastossa pitää tehdä; vanha irrottaa ja uusi asentaa paikalleen. Toimenpide kävi Geilerilta näppärästi eikä langaton signaalikaan hävinnyt välillä.

 
 

Kanavapäivän selvittyä olemme voineet bunkrata oikeastaan vain juomavettä, koska varastoimme sen Seilin peräluukkuun, sisätiloihin ei ole ollut asiaa. Aina jollain reissullamme toimme lastin juomavettä vuokra-auton takakontissa. Nyt meillä oli juomavettä varastossa n. 200 litraa. Muu bunkraus jää nähtäväksi, riippuu aivan koneremontin edistymisestä.

Tiistaina, siis 2 päivää ennen kanavalle menoa, Andy ei ilmestynyt Seiliin ollenkaan. Mahdollisesti hän korjasi sitä pakokäyrää kotonaan. Hänellähän ei ole tapana ilmoitella tulemisistaan ja menemisistään – ja vaikka lupaisikin jonkun ajan, siihen ei voi luottaa. Seilin sisätilat pursusivat edelleenkin Andyn tavaroita.

Aikaisin keskiviikkoaamuna lähdimme Colóniin palauttamaan vuokra-autoa ja kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita kanavalle. Ruokaa ja juomaa tarvittiin runsaasti, sen tiesimme kokemuksesta. Seilin alasalongin lattialla on ollut varastoituna kaikkia koneremonttiin tarvittavia varaosia. Ne oli nyt asennettu paikoilleen ja Anne pystyi siivoamaan alasalongin keskiviikkoaamuna. Andy ilmestyi keskiviikkona myöhään aamupäivällä taidokkaasti korjattu pakokäyrä mukanaan. Samalla hän sanoi, että hänellä on kotona eräänlainen uusi pakokäyrä, että hän voisi modifioida siitä meille uuden. Otimme hänen ehdotuksensa kiitollisina vastaan. Kovasti olisi taas ollut kysyntää Andylle laiturialueella ja Arillekin näytettiin vähän hapanta naamaa, kun Andy kertoi tekevänsä ensin Seilin valmiiksi. Andyllä olikin vielä monta hommaa moottoritilassa. Tunnit kuluivat ripeästi ja tänään piti vielä suorittaa koeajo merellä… Välillä kävi mielessä, että pimeä laskeutuu, ennen kuin pääsemme merelle. Iltapäivän ollessa aika pitkällä Seilin moottori voitiin käynnistää. Sen annettiin käydä ensin laiturissa Andyn tarkistaessa lämpötiloja ja paineita. Kaikki näytti olevan kunnossa ja Seilin köydet irrotettiin ja lähdettiin ihan omin voimin merelle. Se oli aika sykähdyttävän liikuttava hetki 4 kuukauden odotuksen jälkeen. Seili kulki vihdoin omalla moottorilla tutun tasaisesti. Pyörimme kanavan aallonmurtajan sisäpuolella tunnin verran ja Andy tarkkaili moottorin tilannetta. Palasimme onnellisina takaisin laituriin ja usko alkoi vahvistua, että huominen lähtö on tosiasia. Kulkuvalojen oli oltava kunnossa Panaman kanavalla. Jotain kosketushäiriötä niissä ilmeni, eivät siis palaneet kunnollisesti. Andy tutki asiaa ja se ratkaistiin kolvaamalla lampun kantaan lisää tavaraa. Se tehtiin vielä keskiviikkopäivän päätteeksi. 

 
 

Jotain Andyn kärsivällisyydestä ja ammattitaidosta kertoo se, että vielä väsyneenäkin hän jaksoi pakata työkalujaan tarkasti oikeille paikoilleen. Andyn tavaramäärä harveni vähän Seilin sisätiloissa silloin keskiviikkoiltana. Vieläkään yläsalonkia ei pystynyt siivoamaan ja kanavalle lähtö oli seuraavana päivänä.

Ei kommentteja: