PANAMA, COLÓN 14.-20.5.2010

Shelter Bay Marina on rakennettu USA:n entiseen tukikohtaan ja täällä toimivat kaikki perusasiat moitteettomasti. Jopa internetti toimii veneeltä käsin ja kuitenkin olemme keskellä viidakkoa niin kuin marinan infopaketti antaa ymmärtää. Olemme nauttineet luonnonrauhasta, jonka rikkoo vain viidakkolintujen laulu. Kanssapurjehtijat eivät juurikaan elämöi, ehkä puitteet sen tekevät.



Tässä se nyt viimein tulee todistetuksi, että netti voi toimia melkein missä vaan, jos halua on. Mikä olisi täällä ollut korjata veroehdotusta netin kautta. Se piti kuitenkin tehdä Kuubassa yhteyden katkeillessa. Emme siis ole vero- emmekä venepakolaisia. Mielellämme korvamerkitsisimme verorahat Suomen tarpeisiin, kun korviimme on kantautunut suurien summien valuvan Välimeren suuntaan.



Marinassa on hyvät pyykinpesu-, suihku- ja WC-tilat sekä uima-allas, jonka vedenlämpö lähentelee +40 astetta. Ensin se tuntuu ihan hullulta, pulahtaa niin lämpimään veteen, mutta järki löytyy siitä, kun nousee ylös - ilma tuntuu viileältä. Tällä uima-altaalla on ehdottamasti kielletty kovaäänisen musiikin soittaminen! Ilma on hiostavan kuuma, vaikka aurinko ei paistaisikaan ja sadekuurot ovat yleisiä. Ilmeisesti lähestyvä talvi eli sadekausi tekee ilmastosta hyvin kostean. Hiki siis valuu noroina, vaikka emme tekisi yhtikäs mitään. Melkein joka ilta taivaalla käy ahkera salamointi.


Shelter Bay Marinassa oli samaan aikaan kanssamme kymmenen kilpapurjeveneen armaada, joka oli purjehtimassa maailman ympäri. Yksi veneistä oli yllä kuvattu Team Finland. Emme kylläkään kuulleet yhdenkään miehistön jäsenen puhuvan suomea, mutta ei se mitään.

Lähimpään kauppaan pääsee marinasta bussilla. Se kulkee viidakkoon raivattua tietä pitkin ja tienvarret ovat niin tiheää kasvustoa, ettei sinne olisi asiaa ilman viidakkoveistä. Kuskit ajavat tietysti nasta laudassa, paitsi saavuttaessa Panaman kanavan Gatúnin suluille. Siellä liikennevalot ohjaavat yksikaistaista liikennettä tai sulussa on juuri menossa laiva eikä sulkuihin rakennettua tietä pitkin pääse eteenpäin. Bussi pysähtyy 4 Altos-kauppakeskuksessa Rey-supermarketin oven eteen. Sieltä avautui tavarataivas. Olisimme voineet vain kuljeskella hyllyjen välissä siitä ilosta, että tästä kaupasta saa kaikkea, mitä tarvitsemme. Ruokatavaraa runsaat valikoimat sekä kaikkea muuta, mitä arkipäivän elämään tarvitaan. Kauppalaskun loppusummakin yllätti iloisesti edullisuudellaan.



Ensimmäiset päivät olemme ottaneet hyvin rauhallisesti. Onneksi Arin vatsavaivat helpottivat heti tulomme jälkeisenä päivänä. Pitkät yöunet ja hiilitablettikuuri tepsivät. Illan pimetessä olemme nauttineet illallista sitloorassa sametinpehmeästä ilmasta nauttien. Usein illaksi syntyy heikko tuulenvire, joka tuntuu oikein miellyttävältä.

Jotain hommiakin sentään on tehty. Ari puhdisti Seilin kantta ja kylkiä lähinnä ruostevanoista ja Anne pesi useamman koneellisen pyykkiä ja järjesteli sisätiloja. Sitten kuivattelimme villapaitoja ja fleeceasuja, kun matkalla olleiden isojen aaltojen äärimmäiset pisarat tunkeutuivat ilmatuuletusaukoista vaatekaappiin. Murtuvien aaltojen vesimäärässä on aikamoinen voima, kun partaalle tullut vesi repäisi laitasuojan irti teräslenkkeineen päivineen. Laitasuojien ja partaan väliin on jätetty reilut raot, mutta ei ne näköjään olleet riittävät. Korjauslista kasvoi tältä osin.



Täällä on tarkoitus nostaa Seili kuivalle maalle hurrikaaniajaksi ja jatkaa sitten ensi vuoden puolella Panaman kanavan läpi Tyynelle merelle. Me siirrymme maakravuiksi siksi aikaa.

Tänään torstaina 20.5. kello herätti meidät ajoissa, jotta ehtisimme Colóniin ja sieltä lähtevään bussiin Panama Cityyn. Bussimatkan hinta 2,50USD/nuppi ei päätä huimaa, kun matkaa on kuitenkin lähes 100 km. Bussiasema on Allbrook-kauppakeskuksen yhteydessä, joka on valtaisa kauppakeskus. Ajoimme taksilla aivan kaupungin keskustaan, jossa ihmettelimme pilvenpiirtäjien muokkaamaa siluettia ja uusia näkyi rakennettevan melkein kuin sieniä sateella. Talouslama ei näy jäädyttäneen näitä hankkeita. Toisaalta Panamalla on kanava, joka lienee aikamoinen kultakaivos pienelle maalle. Keskimääräinen kanavamaksu on USD 54.000 per laiva
ja vuodessa kanavasta menee läpi lähes 15.000 alusta. Olemme täällä Shelter Bayssä kanavan toisessa päässä ja kanava päättyy Tyynelle merelle Panama Cityssa.



Kävimme vielä Casco Antiguossa, vanhassa kaupunginosassa, jossa on monta vanhaa kirkkoa ja mm. presidentin virka-asunto. Sen kohdalla oli juuri menossa äänekäs, mutta pieniväkinen mielenosoitus. Tätä kaupunginosaa korjattiin kiihkeästi ja restauroidut talot olivat idyllisiä. Kujilla ja aukioilla kuna-intiaanit möivät käsitöitään; tekstiilejä ja koruja. Intiaaninaiset pukeutuvat perinteisesti, mutta miehet kulkevat farkuissa.



Torstaipäivän retki oli mukava ja varmaan meidän tulee lähdettyä toistekin Panama Cityyn, kun matka kävi niin sujuvasti.